Kun salailu, peittely ja pelko kietovat kolmen ihmisen kohtalot yhteen, ei kukaan tule selviämään arvitta. Kääntöpiste vie katsojan hyiseen talviseen Ouluun, jossa hyvää tarkoittavat ihmiset, tekevät huonoja valintoja.
Francis (David Nzinga) on pakomatkalla. Selviytymällä täpärästi paikasta toiseen, hän matkustaa kiinnijäämisen pelko jäytävänä ilman papereita kohti pohjoista, päämääränään Ruotsi. Kovissa liemissä keitetty Jere (Samuli Vauramo) päätyy omien salaisuuksiensa kanssa samaan junaan, samaan hyttiin, pakoa tekevän Francisin kanssa. Molempien määränpäänä on Oulu. Oulussa Vera (Laura Birn) katkoo pelon ohjaamana välit hoidossa olevaan arvaamattomaan lapsensa isään. Tästä alkaa vyyhti, joka kietoo Francisin, Jeren ja Veran kohtalot lähtemättömällä tavalla toisiinsa.
Simo Halinen (mm. Kerron sinulle kaiken) on ohjannut ja käsikirjoittanut Kääntöpiste-elokuvan. Simppeli (tämä ei ole huono asia) ja vivahteita täynnä oleva Kääntöpiste onnistuu pitämään otteessaan alusta loppuun. Vaikka kyseessä on draama, on elokuva sen verran intensiivinen, ettei haukottelulle jää juuri tilaa. Kaiken aikaa elokuvan sisäinen kello tikittää vieden pääosakolmikkoa ja katsojaa kohti väjäämätöntä ratkaisua. Kyseessä ei ole mikään hyvän mielen elokuva, mutta ansaitsee silti tulla katsotuksi mielenkiintoisen tarinansa ansiosta. Katsoja saa jännittää tarinan ratkaisua ihan viimeisille minuuteille asti.
”Kyseessä ei ole mikään hyvän mielen elokuva”
Simo Halinen on saanut täydellisen combon näyttelijöitä ihmiskohtaloista kertovaan tarinaansa. Vaikka kyseessä on synkkätunnelmallinen elokuva, ei tarina kuitenkaan ole sellaista mutaisten vesien tunnerunkkaamista, kuin eräänkin suomalaisohjaajan vastaavanlaiset elokuvat. Halisen tarina on kompakti, eikä turhia rönsyile. Yleisfiilis leffasta on Hollywoodin Fox Searchlight -tyyppiset pienet tarinat, ja tarkoitan tämän puhtaasti kehuna. Tällaista lisää Suomeen!
Musiikista vastaava Markus Koskinen tuo elokuvaan sen tarinan takana sykkivän kohtalon sydämen. Musiikki vie tarinaa ja tarina musiikkia juuri oikealla tavalla. Jos joku epäilee draamaelokuvan olevan pelkkää höpinää, on siinä Kääntöpisteen suhteen todella väärässä. Tässä elokuvassa on toimintaa, ja tappeluiden iskutkin vaikuttavat menevän perille asti. Siitä iso kiitos kuvaajalle, leikaajalle, äänisuunnittelijalle ja tietysti stunt-coordinaattorille. Elokuvaa katsellessa tulee sellainen fiilis, että Suomi olisi vihdoin valmis, tekemään uskottavaa tiukkaa toimintajännityselokuvaa. Pääosiin voisi vaikka napata uudestaan Samuli Vauramon, sen verran tiukkaa tatinaa on miehen näyttelijäntyö ja karisma.
Kääntöpiste on elokuva, joka kannattaa käydä katsomassa isolta ruudulta. Elokuva ei niinkään sisällä eeppisiä maisemia, mutta sitäkin eeppisempiä hienovaraisia ja pienvivahteisia hahmojen mielenliikkeitä, että pieni mummolan kuvaputkisalora ei tee oikeutta moiselle. Kääntöpiste on sellainen elokuvatarina, jollaisia Suomi kaipaa lisää.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.