Mainos

Kingsman-agentteja tarvitaan taas, kun satojen miljoonien henkiä uhkaa huumelordin pirullinen suunnitelma. Yltääkö jatko-osa ensimmäisen osan särmikkääseen toimintaan?

Eggsyllä (Taron Egerton) menee hyvin: Kingsman hommat sujuu, tyttöystävänä häärii kruununprinsessa Tilde (Hanna Alström) ja koiransa JB tuhisee tyytyväisenä pedissään. Sitten parissa räjähdyksessä kaikki muuttuu. 50-luvun estetiikkaan, Elton Johniin ja äärimmäiseen uskollisuuteen mieltyntt huumelordi Poppy (Julianne Moore) pistää koko maailman sekaisin. Eggsyn, eli agentti Galahadin ja hänen agenttitoverinsa Merlinin (Mark Strong) on lähdettävä Amerikan mantereelle hakemaan apua Kingsmanien Amerikan serkuilta, eli Statesmaneilta.

Mainos

Kingsmanin ekassa leffasta tuttu tiimi, Ohjaajakäsikirjoittaja Matthew Vaughn (mm. X-Men First Class, Kick-Ass) ja Jane Goldman (samaisista leffoista tuttu) ovat yhdessä luoneet jatko-osan tälle Dave Gibbonsin ja Mark Millarin Kingsman-sarjakuviin löyhästi perustuvalle tarinalle.

Ensimmäinen Kingsman elokuva oli täynnä särmää, upeaa ja energistä toimintaa, sielua ja outoja mutta toimivia huumorihetkiä. Jatko-osaan on lähdetty meiningillä “Enemmän kaikkea, yeah dog!” jolloin särmikäs meno on melko kaukana lopputuloksesta. Kaikkea on enemmän aina överiksi asti. Sillisalaattiin kuuluu mm. Kiroileva kung-fu-taitoinen, ruudulle virnuileva Elton John, robottikoiria, kyborgikättä, coolimpaa teknologiaa, leveästi puhuuvaat muriccalaeset, “Burt Reynoldsin toinen tuleminen”, jne. Kokonaisuus on kuin päätekijäduon kaikki ideat olisi isketty blenderiin ja ulos olisi tullut tämä mössö.

“Kaikkea on liikaa, jotta mikään juuri tuntuisi miltään”

Ensimmäisen osan hienoimpia hetkiä olivat kineettiset, energiset ja brutaalit taistelut (mm. kirkkokohtaus). Golden Circlessä näitäkin nähdään, mutta impakti puuttuu. Homma on muutenkin levinnyt käsiin, ja ensimmäisen osan tiivis fokus, levähtää käsille ideoiden ja lokaatioiden runsaudenpulassa. Kaikkea on liikaa, jotta mikään juuri tuntuisi miltään. Katsojan tarinaan uskomiskykyä kyseenalaistetaan vähän jokaisessa uskomattomassa käänteessä. Lopputulemana on päälle parin tunnin jatkuva WTF-fiilis. Tämä olisi tietty ihan ok, jos fiilis toisi virneen naamalle. Nyt se fiilis tuntuu lähinnä katsojien aliarvioinnilta.

Elokuvan äänet eivät juuri tee ihmeellistä vaikutusta. On kuin koko konseptia vaivaisi isommalle yleisölle tuottamisen vesitys. Musiikilliseen maailmaan on tullut muutama countrybiisi Statesmaneja ajatellen, ja mukana on myös muun genren hyviä kappaleita, jotka ovat hieman väärissä paikoissa. Toki kontrastia on yritetty luoda laittamalla sopimaton biisi, mutta nyt lopputulos on enemmän huti, kuin napakymppi. Tuttu Kingsman-teema soi aika ajoin ja vie nostalgisiin tunnelmiin ekan osan pariin.

Uskomaton tarina, vai pitäisikö sanoa epäuskottava tarina yhdistettynä hätäiseltä tuntuvaan ohjaukseen ja osin innottomiin ja karikatyyreihin tipahtaviin näyttelijöihin, luo yhdessä littanaksi lässähtävän kohokkaan. Harmillinen lopputulos, niin mainion ensimmäisen osan jälkeen.

 

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Kingsman: The Golden Circle
Edellinen artikkeliNäin hyvältä näyttää uusi Tomb Raider -elokuva – traileri
Seuraava artikkeliGran Turismo Sport tuo mukanaan 2030-luvun McLarenin
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.