Labyrintti – Tappava lääke päättää Labyrintti-trilogian pelimäiseen rymistelyyn, jonka on selvästi tarkoitus viihdyttää videopeleistä ruokailun ajaksi irrottettua 13-vuotiasta poikaa.
Elokuva jatkuu siitä, mihin se toisessa osassa jäi. Loistavan ensimmäisen Labyrintti-elokuvan selviytyjät pyrkivät pelastamaan ystävänsä P.A.H.A.-organisaation kynsistä ja samalla tuhoavansa koko korporaation. Siinä kai juoni pääpiirteittäin, sillä kaikki muut asiat ovat irrallisia epärelevanttiuksia.
Tyhjä päätösosa
Labyrintti – Tappava lääke yllättää täydellisellä yllätyksettömyydellään. Leffan tarinassa kuljetaan kliseestä kliseeseen. Satunnaiset tapahtumat seuraavat toinen toisiaan. Ihmiset vatuloivat välillä aavikolla, välillä viemäreissä ja lopulta modernissa metropolissa. Välillä joku itkee, toinen sanoo jotain sankarillista – täysin irrallisesti. Silloin tällöin joku osoittaa toista aseella, mutta ei aio ampua. Jos jotain tästä paskasta pitäisi tähdätä aseella, olisivat he käskirjoittajat T.S. Nowlin sekä James Dashner, jotka ovat alisuorittaneet tehtävänsä ja aliarvioineet maksavia katsojia.
Kuten aiemmin kerroin, on alkuperäinen Labyrintti loistava leffa, joka on yllättävä ja jännittävä. Se kannattaa ehdottomasti katsoa, mutta jatko-osat on syytä jättää suosiolla näkemättä. Kumpikaan jatko-osista ei tarjoile mitään muuta hyvää ihmiselle kuin unilääkkeen.
Entäpä se 4K?
4K-Blu-ray on aina viehkeä tapaus. Paskemmankin elokuvan kuvanlaatu on mintissä ja äänet häviöttömät. HDR-väriavaruutta ei voi kuin ylistää.
Lisukkeet on jälleen prässätty mukana tulevalle Blu-ray-kiekolle, josta löytyy seitsemän oletusekstraa aina poistetuista kohtauksista näin tehtiin -koosteisiin ja kuvagallerioihin.
Jos jotain hyvää Labyrintti – Tappava lääke -elokuvasta pitää sanoa, on se ainakin työllistänyt hyvän joukon nuoria ja elokuva-alan ammattilaisia. Ja onhan tämä kolmonen sentään parempi kuin kakkonen.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.