Layton’s Mystery Journey iskee sudokusuonta, kuin cosplay-fani Mensan kokoontumisajojen jälkeen.
Nimihirviö Layton’s Mystery Journey: Katrille and the Millionaires’ Conspiracy – Deluxe Edition on seitsemäs osa Professor Layton -sarjaa. Layton hyppäsi ensi kertaa suurenlasin ääreen Nintendo DS:llä vuonna 2007, ja on sen jälkeen esiintynyt useissa jatko-osissa.
Pelit ovat puzzle-seikkailuja, joissa ratkotaan pieniä aivopähkinöitä käärittynä söpöön Animekuosiin. Layton ratkoo asiakkailta saamiaan tehtäviä ja niiden ratkomiseen vaaditaan puzzlejen ratkontaa, sekä eri lokaatioiden kliksuttelua ruudulla.
Tohtori Layton, otaksun?
Pelin tarinassa yksityisetsivä Katrielle Layton, kuuluisan Professori Laytonin tytär, saa tehtäväkseen puhuvalta koiralta selvittää tämän kadonnut identiteetti. Onko Lontoon rikkaimpien kollektiivilla näppinsä pelissä? Miten kaikki liittyy toisiinsa, vai liittyykö? Ja miksi tämä koira osaa puhua? Siinäpä mysteeriä kerrakseen Katriellelle.
”Switchille nyt ilmestynyt versio on samannimisen 3DS-pelin deluxe versio kaikkine lisäkilkkeineen”
Layton’s Mystery Journey on tarinaa ja puzzleja yhdistelevä seikkailu. Switchille nyt ilmestynyt versio on samannimisen 3DS-pelin deluxe versio kaikkine lisäkilkkeineen. Kannattevassa moodissa ruutua pääsee nakuttelemaan, kuin alkuperäisessä konsanaan. Tv-moodissa valitettavasti kosketusnäytön puuttuessa kokemus on paljon kankeampi.
Vihjeitä etsiskellään eri lokaatioissa maisemaa satunnaisesti naksutellen, tai loksussa olevia haastateltavia nspauttaen. Satunnainen kliksuttelu puuduttaa, mutta onneksi joskus voi siitäkin saada palkinnon. Joissan vaiheessa homma etenee puzzleen, jota sitten ratkotaan.
Puzzlet ovat pienimuotoisia ja pelistä kerätyllä valuutalla voi niihin ostaa vihjeitä. Puzzleja pelissä on satoja erilaisia, joten pelattava ja pähkinät eivät ihan heti pääse loppumaan.
Ken söi kesävoin? Pirun Ken
Pelin aivopähkinät ovat yleisesti hyvin tehtyjä ja päänahkaa kutittavia, mutta eivät silti ihan sarjan parhaimmistoa. Akira Tago toimi aiemmissa osissa puzzlejen suunnittelijana, ennen 2017 ilmestynyttä Mystery Journeyta. Tago on mm. suunnitellut aivojumppakirjoja päälle parikymmentä aina vuodesta 1966 kuolemaansa 2016 asti.
Mystery Journeyssa Kuniaki Iwanami toimi puzzle-suunnittelijana. Vaikka Iwanami on paljon nuorempi kuin edesmennyt Tago oli Layton-pelejä suunnitellessaan, on hänkin ansioitunut useiden aivojumppakirjojen kirjoittajana.
Lammas lampaiden vaatteissa
Pelin yleisilme on sympaattinen ja harmiton Manga-sarjakuvamaisen värikäs sekä kuvituksiltaan, että hahmoiltaan.
Pääosassa pelissä totta kai ovat puzzlet, mutta ääninäyttelyssä, musiikissa ja efekteissä on sopivasti pontta vierittääkseen tarinaa myös käsin ainimoitujen välidemojen kanssa. Suurin osa pelistä on silti kohtalaisen staattista yhden ruudun ja hahmokuvien vierittäessä keskusteluja eteenpäin.
Grafiikat ovat kelpoja, joskaan eivät mitään suuria elämyksiä herättäviä.
Äkkiä lisää aivojumppaa!
Layton’s Mystery Journeyn ehdoton valtti ovat simppelit, mutta haastavat puzzlet. Sorminäppäryyttä ei tarvita ja kontrollit tv-ruudullakin toimivat puzzleja suorittaessa vailla otsameisselin värähdystäkään. Sadat erilaiset suhteellisen nopeasti suoritettavat puzzlet palkitsevat pelaajaa joka käänteessä harmaiden aivosolujen kätellessä tyytyväisinä toisiaan.
Mukana on myös vuoden verran pelistä erillisiä päivän pähkinä tyyppisiä minipuzzleja, jotka toimivat hyvin nopeaan aivojumppaan.
Kannettavuus on tässäkin valttia, vaikka peli toimii hyvin isoltakin ruudulta.
Oliko se hovimestari?
Layton’s Mystery Journey ei ole ihan kaikille. Staattisuus ja toiminnan puute saattavat puuduttaa kärsimättömämpiä. Sudokun, sanaristikoiden ja sen sellaisten porttihuumeiden käyttäjille Layton on kuin maastokätkö nautintoaineita pitkäksi aikaa. Variaatio, laatu ja määrä ovat tässäkin tarinavetoisessa puzzleseikkailussa se eniten aivoja kutitteleva osa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.