Kun elämä junttilassa ketuttaa, tulee potkut ja eukkokin on uuden äijän kanssa, niin mitä silloin tehdään? Suunnitellaan veljen kanssa pankkiryöstö NASCAR-kisojen Charlotten radan holviin.
Jimmy Logan (Channing Tatum) elää melko vaatimatonta duunarin elämää. Sitten työmaa pistää kuviot uusiksi, ja yhtäkkiä hilloa onkin vähemmän kuin toivoisi. Ex-vaimokaan (Katie Holmes) antaa Jimmyn kuulla kunniansa, milloin mistäkin asiasta. Jimmyn pyrkiessä olemaan heidän tyttärelleen Sadielle (Farrah McKenzie) hyvä isä. Mennessään vetämään murhetta alas kurkusta baariin, jossa sodassa kätensä menettänyt veljensä Clyde (Adam Driver) toimii baarimikkona, saapuu paikalle äänekäs brittiläinen NASCAR-talliomistaja Max Chilblain (Seth McFarlane). Max aukoo turpaansa väärässä paikassa ja homma eskaloituu siihen, että seuraavana päivänä Jimmy ja Clyde keskustelevat pikku pikku ryöstöstä. He tosin eivät pärjää yksin, vaan tarvitsevat avukseen pommimies Joe Bangin (Daniel Craig). Ensimmäinen mutta matkassa on se, että Joe istuu linnassa.
Steven Soderbergh palaa ohjaamaan Ocean’s-sarjan siivittämälle ensembleryöstöleffakentälle. Tällä kertaa meininki on kaukana Ocean’s Eleven -maailman tutusta Cooliuden huipusta, sillä ryöstöä ovat suunnittelemassa melko tavan tallaajat, duunarilaiset ja elämää hiukan potkineet persoonat. Persoonaa näillä hahmoilla on silti valtavasti ja jokaikinen pienikin rooli leffassa on herkullinen. Huumorin kukkaa katsellaan riittävästi, sitä kuitenkaan hukuttamatta.
Rebecca Bluntin käsikirjoitus on pientä herkkua ja oivallusta täynnä. Hahmojen nimet, taustat ja olemukset, sekä tarinan kulku on täynnä hyvänlaista pikkunäppärää. Homma soljuu mukavasti eteenpäin, ja tunnelmassa on jotain Ocean’s Elevenin ja Little Miss Sunshinen välimaastosta.
Visuaalinen ilme sopii pöndelään kuin nyrkkirauta hanuriin. Elokuvan ilme tuntuu raikkaalta, toisin kuin esim. Ocean’s Thirteenin melko tymäkkä filterointi.
Oikean NASCAR-kisan mukaan saanti, tuo leffaan aimo annoksen kouriintuntuvuutta ja visuaalista lisää. Kuvauksessa on myös rohkeasti käytetty joitain vähän erikoisempiakin valintoja, onneksi tämäkin tehdään maltilla ja hyvällä maulla.
Musiikkimaailma sopii pick-up-autojen henkeen. Tunnelman ollessa matalimmillaan hieman haikea ja korkeimmillaan letkeän hilpeä. Isoja tunteen purkauksia ei nähdä, eikä kuulla, mikä tyylillisesti on nappi valinta.
Logan Luckyn tarina on kuin käänteinen Ocean’s Eleven. Siinä missä hahmot häviävät cooliudessa, ne tuovat valtavat määrät persoonaa mukaan peliin. Logan Lucky on pohjimmiltaan hyvän mielen leffa ja tästä elokuvasta kävelee pois hymyssä suin, oli sitten seurassa tahi yksin.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.