Ted (Zac Efron) on 12-vuotias poika joka on ihastunut kultahiuksiseen ja vihreäsilmäiseen naapurintyttöön Audreyhin (Taylor Swift). Audrey sanoo Tedille, että menisi heti heti naimisiin miehen kanssa, joka toisi kumikasvien täyttämään kaupunkiin ihka oikean puun. Tedin ja Audreyn asuttamassa kaupungissa nimittäin hallitsee yksi iso ilmaa myyvä yhtiö, eikä siellä ole ainuttakaan kasvia, joka toisi oikeaa happea kaupunkiin. Kaikki puut ja kukat ovat kumia tai ledvaloja. Ted päättääkin pistää äkkiä töpinäksi, ennen kuin joku muu prinssi saapuu kaupunkiin orgaanisten kasviensa kanssa. Niinpä hän pakenee kaupungin muurien toiselle puolelle, jossa kaikki kasvillisuus on kuollutta. Riittävän kauas mopoiltuaan Ted löytää talon, jota asuttaa hämäräperäinen mies. Mies lupaa kertoa kadonneiden puiden ja erikoisen Loraxin (Danny DeVito) tarinan, sillä Ted vaikuttaa olevan ainoa ihminen planeetalla, jota oikeiden puiden kohtalo kiinnostaa.
Ikivanhaan satukirjaan perustuva opettavainen lastensatu on käännetty pienoisilla modifikaatioilla svengaavan musikaaliseksi animaatioelokuvaksi.
Lorax käynnistyy kuitenkin hitaasti eikä alkuasetelma ole kovinkaan kiinnostava. Kun juoni lähtee etenemään alkaa katsoja pikkuhiljaa koukuttumaan ja totaalinen tarrautuminen käy vasta puolivälin jälkeen. Hitaasti etenevä alku ei kuitenkaan ole huono juttu, sillä toisella katselukerralla, sitä katsoo uusin silmin, hivenen tarkemmin.
Animaatio on kaunista ja yksityiskohtia piisaa jokaisessa kuvassa. Jopa niin paljon, että muutamassa kohtauksessa on käynyt jopa klaffivirheitä.
Leffasta löytyy myös yllättävän hyvää huumoria. Loraxin tuuheista viiksistä kuittaillaan kerran jos toisenkin ja niihin palataan aina kun sitä vähiten odottaa. Läpyskä on kuitenkin sen verran hentoista, että elokuvan voi huoletta näyttää aivan pienimmillekin junioreille.
Lorax on nykystandardien tapaan 3D-leffa ja 3D:nä sitä myydään myös koteihin. Jos 3D-kalusto löytyy täysvarusteltuna olohuoneesta, kannattaa ehdottomasti hannkia Loraxista kolmiulotteinen versio, sillä animaatioissa 3D toimii yleensä parhaiten. Niin myös Loraxin tapauksessa. 3D ei kuitenkaan ole järin intensiivinen, eikä mitään objekteja tarvitse väistellä, joten liikaa ei kolmiulotteisuudelta kannata odotella.
Bonuslaatikosta löytyy veikeä kolmeminuuttinen lyhäri ja koko joukko sitä tuttua, perinteikästä lisäsisältöä.
KE
