Metro Redux saapuu Switchille tuoden Metro-sarjan kaksi ensimmäistä osaa hybridikonsolin hyppysiin. Kuinka hyvin nykykonsolien pelit kääntyvät heikkotehoisemmalle Switchille?
Ensimmäinen osa Metro-sarjasta, Metro 2033, sai päivänvalonsa kaasumaskin linsseihin vuonna 2010 ilmestyen Xbox 360 -konsolille ja Windows-koneille. Tarinat Metro-peleissä perustuvat Dmitry Glukhovskyn Metro-kirjasarjaan, joista ensimmäinen osa, niin ikään Metro 2033 -nimeä kantava kirja, ilmestyi vuonna 2005. Kirjasarja sai kaksi jatko-osaa ja pelit perustuvat näihin kolmeen osaan. Ensimmäisen persoonan räiskintäpelisarjaan kuuluu siis Metro 2033, Metro: Last Light ja viimeisimpänä Metro Exodus.
Pelejä on aina kehuttu niiden upeasta grafiikasta ja tunnelmasta. Peleissä pelihahmot haastavat vjenäläisellä aksentilla, ovat hieman pökkelöitä ja meno muutenkin vähän kankeaa. Siinä missä tarinallinen presentaatio kärsii kulta-ajan James Bondien venäläisvihollisten ylijäämästä, korvaa peli menon synkeän tiukalla tunnelmalla, jota värittää jonkin sortin huumorillinen surkuhupaisuus metrotunneleissa elävän väestön kurjuuden maksimoinnilla.
Happi loppuu
Tuhon jälkeen väestö on vetäytynyt Moscowan metrotunneleihin, sillä maan pinnalla elo ilman kaasunaamaria on mahdotonta. Joka puolella vaanii lisäksi mutantteja, eikä resurssien vähyys tee elämästä yhtään helpompaa. Selviytyminen on kaiken A ja O, joten asioista maksetaan luodeilla, luotien ollessa ainoa suoja tuntematonta ja tuttua vihollista vastaan.
Artyom, nuori kansalainen metrotunneleissa, saa tehtäväkseen hankkia apua ylivoimaista vihollista vastaan. Artyomin matka vie läpi pimeiden metrotunnelien täynnä mutantteja, välillä nousten tuhon jälkeisen maan pinnalle. Elämä on halpaa, luodit kalliita ja luottamus läheiseen on häilyväistä.
Käännös vasempaan päin!
4A Gamesin alunperin julkaisemat Metro-pelit ovat ylistettyjä tunnelman ja grafiikan puolesta. Kauhuelementit toimivat hyvin ja selviytyminen tunneleissa ei ole itsestään selvää.
Mitään kovin poikkeuksellista Metro-pelit eivät tuo FPS-pelien saralla, joten jos selviytymiskauhutyylinen räiskintä pimeissä tunneleissa kuulostaa hyvältä, saa näistä kahdesta pelistä kystä kyllä.
Metro Redux ilmestyi aiemmin PS4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle jo vuonna 2014. Tähän samaan uudelleenpaketointiin perustuva kokoelma saapuu nyt Switchille poikkeuksellisesti 4A Gamesin itsensä kääntämänä.
Switchille on aiemminkin ilmestynyt nykykonsolien käännöksiä, mutta yleensä ne ovat olleet kolmannen osapuolen valmistamia. 4A Games on tehnyt kovaa työtä käännöksen kanssa ja suurimmalta osin Switch-käännökset ovat laatukamaa.
”Metro Redux ilmestyi aiemmin PS4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle jo vuonna 2014”
Back in the USSR!
On päivänselvää, ettei Switch millään yllä PS4:n ja Xbox Onen tasolle, mutta pirun lähelle se pääsee! 4A Games on tehnyt työtä hartiavoimin ja saanut vakaan ja näyttävän version Switchille kahdesta ensimmäisestä pelistä.
Ruudunpäivitys on tipahtanut puoleen, mutta se pysyy lähes koko ajan lukittuna 30 fps:ssä, mikä on poikkeuksellista Switch-konversioissa. Yksityiskohdat ovat hieman kärsineet, mutta tämä ei vähennä yhtään pelikokemusta.
Bonuksena Metro-pelit saa nyt kätevästi matkalle mukaan ja pelit ovat nautinnollista pelata Switchillä myös käsikonsoliversiona.
Pelissä on myös liiketunnistus, jolloin mutantteja voi tähtäillä Switchiä villisti pyörittäen. Ominaisuus on melko toimiva, muttei täysin mutkaton. Pienellä treenillä ohjaintatin ja Switchin pyörittelyn kanssa voi saada kohtalaisen toimivan tähtäilysession.
Liikkuvat taakse ja maski päähän
Se mikä näissä Switchin Metropeleissä hieman tökkii, on kankea tähtäys ja pitkähköt latausajat. Kenttien välillä saa tottua tuijottelemaan latausruutua, jonka aikana tarinaa viedään päiväkirjan muodossa vjenäläisittäin englantia murtaen. Kankeaan tähtäykseen en löytänyt apua asetuksistakaan, joten hitaahkon kääntymisen kompensaatioksi oli melkein pakko ottaa myös liiketunnistus käyttöön.
Onneksi pelit ovat järkevästi pelaten suhteellisen armollisia taisteluissa, eikä hitaahko kääntyminen ollut kertaakaan syynä kuolemaan.
Tekoäly ei vihollisilla ole terävimmästä päästä, joten juustotaktiikoilla saa viholliset lypsettyä hiipimällä pois kenttiä häiriköimästä.
Metron maastot ja tilanteet ovat myös melko persoonallisia muihin räiskintöihin verrattuna, joten tästäkin syystä peleihin kannattaa sukeltaa.
Välillä pelissä tulee radioaktiivisuuden runnomia alueita, jolloin on pakko iskeä pikkuhiljaa heikkenevä maski päähän, jolloin tunnelma ja kiireen tuntu nousee rapsakasti kohti kattoa. Tälläiset hetket ovat metropelien suurinta nannaa.
”Tekoäly ei vihollisilla ole terävimmästä päästä, joten juustotaktiikoilla saa viholliset lypsettyä hiipimällä pois kenttiä häiriköimästä”
Matkaliput, olkaa hyvä!
Metro Redux Switchillä ei ole se paras tapa kokea nämä tunnelmalliset selviytymiskauhuräiskinnät, mutta pirun lähelle se pääsee. Jos Switch on ainoa pelilaite käytössä, saa Metro Redux erittäin vahvan suosituksen onnistuneen konversion myötä. Tätä on tehty rakkaudella ja hartiavoimin alkuperäisten kehittäneen A4 Gamesin voimin.
Jos muitakin tapoja löytyy kotiluolasta, on peli sujuvampi ja nätimpi konsoleilla, ja aivan upea tehokkaalla tietokoneella. Tässä tapauksessa Switch-versio voittaa kannettavuuden mahdollisuudella, joten jännäkakkaa voi väännellä Switch-kourassa vaikkapa junan vessassa matkalla Ivaloon.
