Mainos
Uutta 2D-Metroidia, joka ei ole remake, saatiin Metroid Fusionin jälkeen odottaa 19 vuotta. Nyt odotus on vihdoin ohi ja käsissämme on Metroid Dread. Oliko odotus näiden vuosien arvoinen?

Aloitetaan siitä, että tämä arvostelu on niin massiivinen opus, että se on jaettu kolmelle sivulle lukemisen helpottamiseksi. Ensimmäinen sivu käsittelee pelisarjan historiaa ja loput kaksi varsinaista Metroid Dread -peliä. Aloitetaan nyt kuitenkin siitä historiasta.

Metroid Dread – ujo historiikki

Sana Metroid sai alkunsa, kun Nintendolla pelinkehittäjät päättivät yhdistää sanat Metro, Japanin metrokartaston mukaan ja Android. Ensimmäinen Metroid-peli julkaistiin vuonna 1986, joten vuosi 2021 on Metroidin 35-vuotisjuhla. Onneksi olkoon Nintendo, onneksi olkoon Metroid!

Mainos

Metroid Dread on ensimmmäinen uusi 2D-metroid peli, jos remakeja ei lasketa, noin yhdeksääntoista vuoteen. Pitkä odotus on viimein päättynyt. Kannattiko pidätellä?

Metroid-peli suunniteltiin niin, että se yhdistelisi Super Mario Bros.’n tasoloikkaillua ja The Legend of Zeldan epälineaarista seikkailua, maustettuna tummasävyisemmällä estetiikalla. Pelin kehittäjät ottivat paljon inspiraatiota peliinsä Ridley Scottin vuoden 1979 Scifi-horror elokuva Alienista. Kunnianosoituksena Scottille, yksi pelisarjan pääantagonisteista, lohikäärmemäinen avaruuspiraattien johtaja, sai nimekseen Ridley. Myös Alien-elokuvaa koristanut H.R.Gigerin tyyli toimi vaikuttimena Metroidia suunniteltaessa.

Metroid-pelejä on ilmestynyt yhteensä 15, joihin on outoksien, kuten Metroid Pinballin lisäksi, kuulunut tähän mennessä neljä pääsarjan 2D-Metroid -peliä, ja kolme 3D-Metroid -peliä.

Myös muun muassa Niohista, Dead or Alivesta ja tulevasta Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin -peleistä tuttu Team Ninja on kehittänyt Nintendolle yhden Metroid-pelin. Tämä Nintendo Wiille 2010 ilmestyneen Metroid Other M:n voi monen pelisarjan fanin mielestä jättää unholaan.

”Pelin kehittäjät ottivat paljon inspiraatiota peliinsä Ridley Scottin vuoden 1979 Scifi-horror elokuva Alienista

Metroid-sarjan pääpelit toimivat niin, että aluksi pelin päähahmo, Samus Aran on ilman mitään erikoisvarusteita tai aseita – tai häneltä riisutaan ne, ja pelin edetessä hän saa avattua lisää uusia ominaisuuksia itselleen.

Uusilla ominaisuuksilla, aseilla tai varusteilla, aukeaa uusia alueita tutkittavaksi. Nämä alueet ovat usein jo aiemmin ohitetuilla poluilla ja koko peliä yleensä leimaa yksi iso yhtenäinen kartta, jossa on erilaisia alueita. Matkan varrella saatat nähdä herkullisen esineen jossain liian korkealla, ja kun myöhemmin saat superhypyn, muistat sen ja monta muuta paikkaa, johon nyt pääset.

Lisäksi Metroideissa on yleensä todella hyvin suunnitellut kentät, monenlaisine koukeroineen ja sokkeloineen. Vaikka samoja alueita joutuu välillä koluamaan uusiksi, ei se ota päähän siksi, koska hahmo on kehittynyt, ja saanut uusia taitoja – kuten pelaajakin pelin edetessä. Nintendo on kuulu loppuun asti hiotuista designeistaan, ja se tuntuu sekä näkyy myös Metroid-peleissä.

Uusien ominaisuuksien saaminen, jo koluttujen polkujen koluaminen uusilla varusteilla ja jatkuva kasvu on se, mistä puhutaan, kun puhutaan Metroidvania peleistä.

Nykyisin Super Nintendolle ilmestynyt Super Metroid, eli Metroid 3 ja ensimmäiselle pleikkarillekin ilmestynyt Castlevania Symphony of the Night ovat ne pelit, joiden nimistä Metroidvania-genre on saanut nimensä. Kuriositeettina mainittakoon, että Super Metroidin jälkeen ilmestynyt Castlevania Symphony of the Night ei pelin kehittäjien mukaan ottanut inspiraatiota Super Metroidista, vaan Nintendon The Legend of Zeldasta, eli siitä, mistä alunperin Metroidkin haki inspiraationsa.

Vuosikymmenten aikajana, on vain pidennetty viikonloppu Samusille

Kronologisesti 2D-Metroid-pelit etenevät järjestyksessä. 2D-Metroidit järjestyksessä ovat Metroid (NES 1986, Remake GBA 2004), Metroid II: Return of Samus (GB 1991, Remake 3DS 2017), Super Metroid (SNES 1994), Metroid Fusion (2002).

Muut Metroid-pelit sijoittuvat jonnekin 2D-Metroidien väleihin, ilman että niiden tarinalla on juuri mitään vaikutusta 2D-Metroidien juonikuvioon.

”Metroidit muistuttavat jättimäisiä meduusoja, joilla on tarttumislonkeroiden sijaan terävät hampaat”

Metroidissa Samus Aran lähetetään planeetta Zebesille tuhoamaan galaksin uhkaksi muodostuneet metroidit. Metroidit ovat tappajaloisia. Olentona ne muistuttavat jättimäisiä meduusoja, joilla on tarttumislonkeroiden sijaan terävät hampaat. Metroidit asettuvat uhrinsa päälle ja imevät tämän kuiviin elinvoimasta.

Zebesillä Samus Aran löytää useamman Chozon patsaat, jotka kannattelevat erikoisvarustepalloja. Chozot ovat lintumaisia olentoja, joiden ulkomuoto hakee inspiraatiota muinais-Egyptin kuvastosta.

Samus jäljittää avaruuspiraattien johtajat Kraidin ja Ridleyn, sekä tuhoaa avaruuspiraattien kasvattamat metroidit ja kaiken takana vaikuttavan Mother Brainin, eli kyberneettisen jättimäisiä aivoja muistuttavan Äitiaivon.

Pelin lopuksi Samus Aran riisuu haarniskansa ja paljastuukin, että hän onkin yksi ensimmäisiä varteenotettavia naisvideopelisankareita. Tämä tuli monelle yllätyksenä, sillä edes pelin ohjekirja ei paljastanut Samusin olevan nainen. Huh, huh!

Metroid: Return of Samusissa Samus saa palkkionmetsästäjänä tehtäväkseen hoidella jäljelle jääneet Metroidit heidän kotiplaneetallaan SR388:lla. SR388:lla alunperin meduusoja muistuttavat metroidit kehittyvät edelleen, ja muistuttavat lopulta jonkinlaista lisko-olentoa. Samus listii metroidit, ja jäljelle jää yksi metrodin muna. Munasta kuoriutuu vauva-metroid joka leimautuu Samusiin.

Super Metroid alkaa sanoilla ”Viimeinen metroid on vankeudessa. Galaksissa vallitsee rauha.

Galaktisen federaation tutkijat alkavat tutkimaan vauva-metroidia ja Samus lähtee kohti väljempiä avaruusvirtoja. Pian hän kuitenkin saa hätätilailmoituksen – tutkimuslaitos Ceres on vaarassa! Samus palaa takaisin Ceresille, joka on pimeä ja täynnä tutkijoiden ruumiita (sivuhuomautuksena: tutkijoiden ruumiit on aika villi veto yleensä niin lapsiystävälliseltä Nintendolta). Päästyään vauva-metroidin säilytyshuoneeseen, ilmestyy kuolleeksi luultu Ridley paikalle ja varastaa vauvametroidin. Tutkimuslaitos Ceres itsetuhoutuu ja Samus lentää Ridleyn perässä Zebesille. Zebesillä Samus hoitelee avaruuspiraatit ja jälleen kerran Mother Brainin, joka tällä kertaa on saanut uuden hirvittävän muodon. Pelastakseen Samusin Mother Brainilta, nyt jo isoksi kasvanut vauvametroid uhrautuu suojelemalla Samusia. Vauva-metroidilta saamillaan voimilla Samus kukistaa Mother Brainin, ja Zebes räjähtää.

”X-parasiitti tunkeutuu isäntäänsä, tuhoaa sen ja ottaa sen olomuodon”

Metroid Fusionissa Samus tutkii metroidien planeetta SR388:n läheisyydessä olevaa tutkimuslaitosta, jonka on vallannut muotoaan muuttava X-parasiitti. X-parasiitti tunkeutuu isäntäänsä, tuhoaa sen ja ottaa sen olomuodon. Samusin kimppuun hyökkää X-parasiitti, mutta Samus pelastuu henkihievereissä häneen jääneillä vauva-metroidin soluilla.

Tutkijat teettävät Samusille X-parasiittirokotteen vauva-metroidin soluista. X-parasiitin poisto ei kuitenkaan onnistunut täydellisesti, ja Samus on osittain integroitunut taisteluhaarniskaansa – Body Horror alkakoon.

Tutkimusaluksella Samusia johtaa hänen ulkomuotonsa ottanut X-parasiitti, jota Samusin aluksen tekoäly kutsuu nimellä SA-X. Samus on nimennyt aluksensa tekoälyn Adamiksi, hänen entisen komentajansa Adam Malkovichin mukaan.

Pitkän hötkyilyn ja ikävien paljastusten jälkeen Samus tuhoaa X-parasiitit ja näyttää metroidien muistolle kuvainnollista keskisormea törmäyttämällä tutkimuslaitoksen planeetta SR388 kanssa. X-parasiitit ja Metroidit ovat tuhotut… Vai ovatko?

ARVOSTELU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA…

Mainos
1
2
3
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Metroid Dread
98 %
Edellinen artikkeliPlayStation siirtyy mobiiliin
Seuraava artikkeliScream-elokuvat saavat viidennen osan – katso uunituore traileri tästä
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.
metroid-dread-arvosteluLähes täydellinen paluu Samus Aranille Metroid-saagan päätösjaksoon. Jos tämä jää ainoaksi Metroid pelisarjan 35-vuotisjuhlajulkaisuksi, niin sekin riittää, vaikka sääli olisikin. Metroid ansaitsee enemmän lovea, ja toivottavasti tämän upean epistoolan jälkeen, ei tarvitse odotella toista paria kymmentä vuotta seuraavaa Samus Aranin uutta seikkailua. Pientä miinusta volyymikontrollien puuttumisesta, jonka ansioista upeat musiikit toisinaan jäävät ääniefektien alle.