Syyskuun puolivälissä julkaistu aikuisille miehille suunnattu sikailusimulaattoripeli Grand Theft Auto V myi välittömästi julkaisunsa jälkeen 800 milj. dollarilla ja kolmen ensimmäisen päivän jälkeen miljardin rajapyykki ja seitsemän viihdemaailman maailmanennätystä meni rikki. Ensimmäisen viikon aikana pelijulkaisut hehkuttivat täydellisyyttä hipovaa pelielämystä, kun taas toiset suivaantuivat ja aloittivat edelleen aktiivisesti jatkuvat mediakohun puuttuessaan pelin paperinohueen naisnäkökulmaan ja armottomaan brutaaliuteen. Nyt jouluksi markkinoille ilmestyy lähes yhtä suosittuja sotapelejä Battlefield 4 ja Call of Duty: Ghosts, jotka nekin ovat menossa monen valveutumattoman vanhemman toimesta lahjapakettiin. Pian taas joku vanhempi huomaa ostaneesa lapselleen teloitusviihdettä, vaikka ikäraja- ja PEGI-merkintä olisikin saattanut jo antaa vinkin sisällöstä.
Miksi juuri nämä julkaisut kokevat kohua ja miksi juuri nyt, vaikka samantapaisia pelejä on julkaistu jo 30 vuoden ajan?
Syy siihen (GTA:n markkinointibudjetin lisäksi) on yksinkertainen. Pelit yleistyivät 1980-luvulla, kun ensimmäiset konsolit valuivat markkinoille. Näiden grafiikka oli pikselimäistä ja yksinkertaista. Vuosien kuluessa koneiden tehot paranivat ja grafiikka kehittyi sen myötä. Nyt ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että realismi lähentelee elokuvien tasoa.
Pelit käsikirjoitetaan kuten elokuvat. Niiden välianimaatiot ohjataan kuten elokuvat. Niitä tähdittävät oikeat näyttelijät, oikeilla vartaloillaan. Tämä kaikki kuitenkin puetaan pelimaailmaan, joten tuntuma epärealismista on olemassa. Raja on kuitenkin nyt rikkoutumassa.
1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneet (pääasiassa miehet) tietävät, että pelit eivät ole pelkästään lasten leluja. Heitä ennen syntyneet, pelien kanssa aikaansa viettämättömät aikuiset mieltävät pelit kuitenkin hyvin useasti lasten leluiksi. Kun 50-vuotias aikuinen huomaakin 12-vuotiaan poikansa pelaavan peliä, jossa ensin ryöstetään kauppa, sitten räjäytetään huoltoasema, jonka jälkeen mennään sujuvasti hieromaan stripparin tissejä, jonka päätteelsi ilotyttö ottaa pelihahmon suukuorman vastaan. Tämän jälkeen nainen vieläpä teloitetaan maksuun menneiden rahojen takaisinsaamiseksi. Onhan se selvää, että suivaantuminen ja järkyttyminen on vanhemman ensimmäinen reaktio.
Jospa isä tai äiti olisi peliä ostaessa tarkistanut K-18-merkinnän, olisi hän voinut päätellä jotain. Eihän vanhempi vie lastaan K-18-elokuviin tai osta tälle goazepornoleffaakaan synttärilahjaksi. Pelien ikärajat on otettava tosissaan, sillä pelit eivät ole lasten leluja. Peleihin tulee suhtautua kuten elokuviin.
Lastenpelejä on olemassa ja niitä on ollut kautta aikain. Näissä Mikki Hiiri kerää kolikoita tai LEGO-Batman jakaa oman käden oikeuttaan toisille LEGO®-ukkeleille. Näissäkin on ikärajansa. Siinä missä Mikki-peli soveltuu kaikille, on LEGO-peli jo K-12. Tähänkin on syynsä – mieto väkivalta.
Suurin osa aikuisten peleistä vastaa hyvin pitkälle elokuvia, mutta interaktiivisella lisällä. Siinä missä Arnold Schwarzenegger tappaa elokuvassa pahiksen, tapetaan pelissä roisto itse. Vihollista ammutaan sinne minne itse halutaan. Päähän, reiteen, sukuelimiin. Uhreista tehdään nykyisin entistä realistisempia, joten asevauriot ja niiden reaktiot ovat yleensä hyvin aidonoloisia.
Ikärajoihin tulee jatkossa kiinnittää vielä enemmän huomiota, kun vuodenvaihteen molemmin puolin markkinoille putoilee uudet PlayStation 4 ja Xbox One –konsolit. Uudensukupolven konsoleiden tehot ovat jälleen kymmeneksi vuodeksi niin rajut, että pelien realismi vain kasvaa. Vasta julkaistut Battlefield 4 ja Call of Duty: Ghosts nostavat sotapelit taas yhden pykälän realistisemmaksi, jonka vuoksi K-18 merkintä on syytä ottaa vakavasti, mikäli oma jälkikasvu toivoo peliä joululahjaksi.
Kun lapsi haluaa jonkun uutuuspelin, voi vanhempi tutustua siihen helposti ennakkoon trailereiden, eli mainosten avulla. Pelien kehittäjät ovat tehneet tämänkin helposti, sillä jokaisen trailerin alussa sekä näytetään, että puhutaan pelin ikärajamerkinnästä.
Aikuiset, olkaa hereillä kun annatte lapsillenne interaktiivista viihdettä. Kun kalakeittolautanen on jo pudonnut lattialle, on siitä turha syyttää kokkia.
