Mark Wahlberg on jälleen kerran vihainen Wahlberg elokuvassa Mile 22. Rutkasti graafista väkivaltaa sisältävä raina jättää viholliset ja katsojan kylmäksi.
Läjä radioaktiivista ainetta on kadoksissa. Vieraalla maalla Yhdysvaltain salaisen ryhmän James Silva (Mark Wahlberg) tiimeineen saa tehtäväkseen kuljettaa kohteen Li Noor (Iko Uwais) 22 mailia salaiselle lentokentälle. Li Noor pitää hallussaan tietoa radioaktiivisen Cesiumin sijainneista ja hän luopuu tiedoistaan vain, jos hän saa turvapaikan Yhdysvalloista. Kuten arvata saattaa, paska osuu tuulettimeen, tuuletin menee säpäleiksi, säpäleet rikkovat silmät ja rikkoutuneet silmät tulehtuvat tuulettimeen osuneesta paskasta. Noin niin kuin kuvainnollisesti.
Veri lentää, mutta sisältö on köyhää
Peter Bergin ohjaama Mile 22 on täynnä brutaalia väkivaltaa, tiukkaa menoa, heiluvia kameroita, tiedustelutekniikan helmiä, kansainvälisen konfliktin uhkaa sekä paperin ohuita pintasyvyyttä sisältäviä hahmoja.
Hahmoille on rakennettu jotain maadoitusta, jotta ne eivät olisi pelkkiä väkivallan välineitä, mutta koko touhu tuntuu niin päälleliimatulta ja Wahlbergin vihainen Wahlberg niin kuluneelta, ettei juuri kenestäkään jaksa välittää. Jengiä kuolee ja todella väkivaltaisesti, joten heikkovatsaiset älkööt vaivautuko.
Sana ”vittu” eng. ”fuck”, on elokuvassa kasvattanut kolibrin siivet, sillä niin tiuhaan tahtiin ympäriinsä tuo kansamme kielikukkanen lentelee.
Parasta leffassa on hienon seesteisen ”soturimunkin” roolin vetävä The Raid -väkivaltaäksönpätkistäkin tuttu Iko Uwais, sekä hänen upeasti koreografisoidut turpakäräjäkohtaukset.
Kokonaisuutena Mile 22 vaikuttaa brutaalin K-18-jännärisarjan hieman rahakkaammalta pilottijaksolta. Elokuvan lopetus kuitenkin jättää syvääuurtavan ”Ai jaa, näinkö tämä nyt sitten loppuukin” -fiiliksen. Mile 22:sta voi suositella todella vain armottomasta väkivaltaäksönistä diggaaville, muttei juuri muille.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.