Monster Hunter Rise Switchille uudistaa sarjaa tavalla, minkä toivoisi valuvan sarjan muihinkin jäseniin. Liukkaampi liikkumistapa tekee loputtomasta grindailusta nautittavampaa.
Resident Evil– ja Street Fighter -peleistään tutun Capcomin Monster Hunter -sarja näki päivänvalonsa vuonna 2004 Playstation 2:n Monster Hunter -pelissä. Monster Hunter -peleissä pelaaja metsästää erilaisia hirviöitä, kehittää varusteita ja hahmoaan, jotta saisi jahdattua isompia ja haastavampia hirviöitä.
Grindaus on pelin ydinmehu, ja jos sellainen ei innosta, ei Monster Hunteritkaan lämmitä. 2018 ilmestynyt Monster Hunter World toi maailmanluokan hirviöjahtia melkein kaikkialle muualle, paitsi Nintendo Switchille. Nintendo Switchillä nähtiin Monster Hunter Generations Ultimate, jossa oli mukana historian havinaa, ja tuntui hieman takapakilta asioita sutjakoittaneen Worldin jälkeen.
Monster Hunter Rise on fiilikseltään eräänlainen Generationsin jatko Worldin uudistuksin, plus sekaan soppaan heitettynä vielä liukkaampaa liikkumista.
Tarinan tapainen
Pelin tarinassa olet nuori hirviönmetsästäjä kylässä. Kylän liki on hirviöitä. Etsi ja tapa.
Teletappien sanoin: Uudestaan!
Monster Hunter Risessa, kuten muissakin Monster Huntereissa, pelaajan tehtävänä on etsiä ja tuhota joskus massiivisenkin kokoisia hirviöitä. Näistä hirviöistä saa tarvikkeita, jotka voi sitten muuttaa paremmiksi varusteiksi, jotta pelaaja voi lähteä vaikeampien vihollisten kimppuun. Tämä hidas kasvu ja metsästyksen jännitys on tämänkin pelin ydinluuppi.
Monster Hunter Rise nauttii samoista uudistuksista kuin World, esimerkiksi aseen teroitukseen vaadittavat wheatstonet eivät ole kulutustavaraa, kartoissa ei ole latailua ja parantavia tavaroita voi käyttää liikkeessä. Tämä tuo Risen lähemmäs Worldia, mutta esimerkiksi yksin- ja moninpelin erilliset hubialueet ovat tuulahdus menneestä. Täten Rise tuntuu enemmän oheis- kuin jatkojulkaisulta Worldiin nähden. Onneksi suunta on silti Generationsin jälkeen vahvasti ylöspäin.
”Uudistettu liikkumistapa Monster Hunter Risessa tuntuu hemmetin hyvältä”
Monster Hunter Rise tuo mukanaan myös muita uudistuksia, kuten heti alusta lähtien käytössä olevan koiraratsun ja tarttusmiskykyisenä köytenä toimivan ötökän, jolla liikehdintä muuttuu monta pykälää muita Monster Huntereita vilkkaamaksi.
Uudistettu liikkumistapa Monster Hunter Risessa tuntuu hemmetin hyvältä, ja liukkaampi seikkailu pitkin karttoja vihulaisten perässä tuntuu vähemmän raskaalta kuin aiemmin. Nyt jahdissa on vauhdin tuntua.
Apureina toimivat koiraratsu ja kissantapainen auttavat pelaajaa taisteluissa ja kumpaakin voi muokata haluamallaan tavalla. On nautinto mättää isoa vihollista niin kauan, että se painelee karkumatkalle ja sitten itse ratsastaa vilkkaasti perään ylittäen isoja mäkiä ja kuiluja köysiötökän avulla.
Taistelun hienouksia on opittavissa mittava määrä, ja erilaiset viholliset vaativat omanlaistaan lähestymistapaa. Pelissä on myös onneksi valtava määrä erilaisia aseita, joiden avulla luulisi pelaajan löytävän itselleen sopivan taistelutavan.
Jos metsään haluat mennä nyt
Monster Hunter World oli upea tapaus Pleikkarilla, joten voisi olettaa ettei keveämpää laitteistoa kantava Nintendo Switch pääsisi edes lähelle sitä. Ihme kyllä Monster Hunter Rise pyörii sutjakasti, latailuja ei ole paljon ja peli näyttää yllättävän hyvältä.
On hienoa miten vieläkin Switchistä jaksetaan puristaa timanttia ulos. Tässä olisi opittavaa monelle raskaamman laitteiston pelikehittäjälle.
Heti ensimmäinen metsäalue pursuaa kasvustoa ja tiheikköä, joiden seassa on mukava kömpiä tai temmeltää.
Musiikissa on sopivaa eeppisyyttä yltäkyllin. Rauhalliset metsätaapertelut muuttuvat pian kovien panosten taisteluiksi musiikin muuttuessa isommaksi.
Dynaamiset muutokset tuovat mukavasti kiireen tuntua, vaikkei sellaista olisikaan. Usein tosin on, koska viholliset kestävät paljon hittiä ja toisinaan Monster Hunter -tyylisesti matseissa on myös aikarajat.
Pelin musiikki antaa toimintaan rytmiä, tulematta liikaa päälle.
Niin takuulla yllätyt
Monster Hunter Risen mielenkiintoisimmat osat on sen taisteluissa. Moniin muihin toimintapeleihin nähden, uudistuksista huolimattta, Monster Hunter Risen taisteluissa on hieman kankeutta. Tämä kankeus on jotenkin jo totuttu osa Monster Hunter -peleissä, ja on omiaan lisäämään sekä kevyttä turhautumista, että voitonriemua, kun iso mörkö kaatuu.
Capcomin Devil May Cry 5 on oiva merkki kostean saippuan tavoin etenevästä taistelusta, joten on vähän sääli, ettei samanlaista supervirtaviivaista mättöä nähdä Monster Hunterissa. Tämä lienee silti temaattinen valinta, kun kyseessä on juuri ja juuri hirviöille pärjäävä metsästäjänalku, eikä monissa liemissä paatunut demonientappaja.
”Pelaaminen tapahtuu isoilla kartta-alueilla, joita on jaettu sektoreihin sen mukaan, millaisia vihollisia sieltä on löydettävissä”
Liikkumisen uudistukset näkyvät myös kenttien suunnittelussa. Vertikaalisuutta tuntuu tulleen lisää, mikä tuo mukanaan myös uudenlaista löytämisen riemua. Suurin osa nähtävissä olevista alueista on tutkittavissa, toki muistaen, ettei kyse ole mistään avoimen maailman Zeldasta.
Pelaaminen tapahtuu isoilla kartta-alueilla, joita on jaettu sektoreihin sen mukaan, millaisia vihollisia sieltä on löydettävissä. Ruudun reunassa oleva kartta näyttää sektorit numeroin ja niiden kanssa voikin lähteä aarteenmetstästyksen kaltaiseen monsterijahtiin.
Monster Hunter World tuntui silloin ilmestyessään coolilta uudistetulta Monster Hunterilta, mutta tämä Rise tuo ensimmäistä kertaa aitoa riemun tuntua hirviöjahtiin. Suurin osa tästä on kiitettävissä juuri liikkumisen jouhevoittamisella.
Minustako Monsterin metsästäjä?
Nintendo Switch on erittäin mainio alusta hirviöiden jahtaamiselle, esimerkiksi juuri kannettavuuden takia. Switch on helppo ottaa messiin ja grindailla silloin tällöin tylsien kohtien iskiessä elämäntielle. Isolta ruudulta taas voi jatkaa seikkailujaan ja hoidella sitten niitä isompia mättösessioita.
Monster Hunter Risen uudistukset kaavaan ovat sen verran maukkaat, että toivoisi Capcomin oppivan niistä myös tehokkaampia koneita ajatellen.
Kokonaisuutena Monster Hunter Rise seisoo piikkitukkaisena serkkuna vähän vanhemman Monster Hunter Worldin seurassa häpeilemättä ollenkaan. Grindauksen ystävät nouskoon. Muille tätäkään Monster Hunteria on hieman vaikea suositella, vaikkakin hemmetin hyvästä pelistä on kyse.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.