Loistokas Nier Automata saa kymmenen vuotta sitten ilmestyneen esiosansa päivitetyn version. Nier Replicant -pelin historia on mielenkiintoinen, mutta onko siitä seisomaan ryhevänä Nier Automatan rinnalle?
Nier ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2010 ja silloin siitä oli jaossa pari eri versiota; Nier Replicant ja Nier Gestalt. Nier itsessään on esiosa vuonna 2017 ilmestyneelle, upealle Nier Automatalle.
Nier-historia auki
Japanissa alunperin ilmestynyt Nier oli siis jaettu kahteen leiriin. Nier Replicant ilmestyi PS3:lle ja sisälsi protagonistina nuoren kauniskasvoisen Nier-poitsulin.
Nier Gestalt taasen ilmestyi Japanissa Xbox 360:lle ja siinä Nier olikin vanha lihaskimppu äijänköriläs.
Kumpaisessakin oli tarkoituksena pelastaa Yonha. Yonha on nuori tyttö, joka sairastaa parantumatonta sairautta, eräänlaista kirousta. Nier Replicantissa Nier on Yonhan isoveli, Gestaltissa taasen hänen isänsä.
Miksi tälläiset hyvin erilaiset vaihtoehdot? Peliä tuottaneet arvioivat silloin ilmestymisaikoihin, että siloposkinen kiiltokuva Nier olisi liikaa länsimaiselle yleisölle. Peli ilmestyi myös lännesssä kantaen nimeä NIER ja sisältäen juuri tuon äijänkörilään Nierinä.
Nier ja Nier: Automata ovat itsessään spinoffeja Drakengard-nimisestä pelisarjasta. Sekä Drakengardissa, että Nier-peleissä on useita eri loppuja, ja Nier-sarjan tarinat perustuvat vaihtoehtoiseen todellisuuteen, joka sai alkunsa yhdestä alkuperäisen Drakengard-pelin lopuista. Pelatakseen Nier Replicantia nyt, ei tarvitse tietää mitään Automatasta, saati Drakengardista.
Ei remake eikä remaster?
Huhtikuussa 2021 saapunut Nier Replicant ver. 1.22474487139… on jotain remasterin ja remaken väliltä, kuulemma siksi sillä on tuo nimihirviö.
Nier Replicant sisältää tällä kertaa ensimmäistä kertaa länsimaisessa julkaisussa siloposkisen Nier-sankarin, vanhan äijänkäppyrän sijaan. Uudistettu Nier on saanut yhden ylimääräisen lopun, uusia tarinaosuuksia, silotusta grafiikoihin ja päivitystä taistelumeininkiin.
Jos Nier Automatan silmät sidottuina nahkavaatteisssa kulkevat pelin päähahmot innostivat, niin Replicantiin voi ladata myös heidän vaatetuksensa.
Yonhan nyt on markkinat!
Pelin tarinassa olet Nier. Elät maailmassa joka on hävityksen partaalla. Siskosi on sairas ja haluat pelastaa hänet. Siskosi katoaa ja etsiessäsi häntä törmäät elävään taikakirjaan, Grimoire Weissiin.
Joka päivä yhä enemmän varjon kaltaisia Shadeja lähestyy ihmisskunnan viimeisiä linnakkeita. Pelastuukoa Yonha? Mikä oikein onkaan mystinen Grimoire Weiss?
Paljon tilaa, täynnä tyhjää
Nier Replicant on suurimman osan aikaa toimintaroolipeli, jossa parilla perusnapilla lyödään teräaseella varjonkaltaisia vihollisia maihin. Olkanapeilla väistellään hyökkäyksiä ja/tai ammutaan erilaisia taikaiskuja.
Välillä Nier Replicant vaihtaa suvereenisti genreä action-rpg:stä, Resident Eviliin, on-rails shooteriin ja jopa tekstiseikkailuun. Nierissä vaihtelu virkistää, onneksi, sillä puuduttavaa paikasta toiseen ravaamista on ihan helvetin paljon tarjolla.
Parasta Nier Replicantissa on sen tarina ja hahmot. Kuoriakseen sen sipulimaisen rakenteen, on suostuttava jonkin verran sietämään mieltä puuduttavaa tylsyyttä.
Nier avautuu kokonaan vasta usean läpipeluun jälkeen. Ehkä ensimmäisellä parilla kerralla ei kannata yrittää suorittaa kaikkia sivutehtäviä, jos ei halua kokeilla huvikseen miltä hidas koomaan vajoaminen tuntuu.
Hyi helvetti sä olet kaunis.
Nier Replicant on samaan aikaan sekä tajuttoman kaunis, että helvetin ruma peli. Maisemissa on panostettu designiin, mutta lähempi tarkastelu tuo ilmi geometristen alueiden yksinkertaisuuden.
Pelialueet ovat pääasiassa erilaisia laatikoita, joissa hämäämällä on yritetty tuoda vaihtelua. Suurimman osan aikaa tämä kyllä toimii, mutta itse kun tykkään nuohota kaikki kolot, niin karu totuus paljastuu helposti.
Nier on tupaten täynnä isoja alueita täynnä ei mitään. Liekö tämä ollut myös ohjaaja Yoko Taron tarkoitus; matka, pitkä matka ja tylsyyden sietäminen.
Vaikka Yoko Tarolla olisikin ollut tälläainen meditatiivinen fiilis (huomattavissa myös Nier Automatassa), onnistuu Automatan maailma olemaan silti eläväisemmän oloinen tyhjyydessään, kuin mitä Nier Replicant osaa tarjota.
Onhan toki kyseessä PS3:lle alunperin ilmestynyt seikkailu, joten se melkein kymmenen vuoden ero pelien kehityksessä näkyy ja kuuluu hiukan.
Nier Replicant pyrkii parempaan grafiikkaan
Nier Replicant remasterointina katsottuna tuo parempia tekstuureja ja pidempiä piirtoetäisyyksiä. Alkuperäinen kärsi paljon suttuudesta ja lyhyistä piirtoetäisyyksistä, mutta tässä versiossa niistä on pitkälti päästy eroon.
Koska Nier Replicant ei ole remake, se sisältää samoja pelisuunnitelmallisia ongelmia kuin alkuperäinenkin, elikäs paljon isoja tyhjiä alueita ja tajuttoman puuduttavia sivutehtäviä.
Valjut äänimaisemat 11 vuoden takaa
Äänipuolella vaikuttaa ihon alle hiipivä upea soundtrack, sekä Nier Automatasta tuttuja ääninäyttelijöitä (ainakin japaninkielen puolella).
Musiikillisesti peli tykittää upeita tapahtumiin reagoivia kappaleita. Äänitehostepuoli on hieman 2010-henkinen valjuudessaan, mutta suurimmaksi osaksi menettelee.
Ääninäyttely on loistavaa ja Nier Replicantisssa kaikki repliikit on ääninäytelty. Ainoa mikä viilteli korvia on sisko Yonhan kimakka ääni, mutta se oli odotettavissakin.
Uudet karvanopat
Taistelua on päivitetty enemmän Nier Automatan suuntaan, ja onkin nyt melko nautittavaa.
Perusnapein tapahtuvat iskut saa ketjutettua mielettömiksi liikkeiksi melko helpolla nappeja joko näpyttäen tai pohjassa pitäen. Tämän lisäksi samaan aikaan voi ampua taikaiskuja, mikä tekee taistelusta mukavan akrobaattista.
Silloin tällöin muuttuva peligenre on sekä mielenkiintoista, että virkistävää.
Tarinallisesti Nier on täynnä yllättävän emotionaalisia ja syvällisiä juttuja, mutta näiden kimppuun päästäkseen on kahlattava muutama hyvinkin hidastempoinen alkutunti. Nierin päästessä vauhtiin imaisee tarina mukaansa, ja hahmojen karisma alkaa purra.
Nierin matkakumppanit eivät ole mitään yksioikoisia pahvistandeja, vaan hahmoja täynnä syvää kipua ja erilaisia keinoja handlata sitä päässä kytevää aivopaskaa. Tämä jämäherkuista koostuva ydinsakki on yllättävän karismaattinen kaikessa ihmisyyden vaikeuksissaan.
Perse puutuu, mutta sitten se kestää paremmin paukutusta
Nierin pahimipia syntejä on lähes loputon määrä sivutehtäviä, joissa pääasiassa haetaan koko pelialueen toiselta reunalta tavara A, viedään toiseen päähän paikkaan B, palataan keskiosaan C, jotta päästään uudestaan paikkaan B ja niin edelleen. Homma on aivan tajuttoman puuduttavaa.
Pelattuani noin 6 tuntia tätä sivutehtäväjahtailua completionist OCD:n potkiessa munuaisiin, oli pakko luovuttaa. Nierin pelaaminen ei ollut hauskaa. Vasta kun luovuin sivutehtävien pakonomaisesta suorittamisesta ja keskityin tarinaan alkoi tapahtua.
Peli joka alunperin meinasi jäädä hyllylle kuivumaan, muuttui mielenkiintoiseksi. Ihmettelin lukiessani muiden arvioita siitä, miksi tämä peli on rankattu niin korkealle, kun alku tuntui niin vastenmielisen puuduttavalta. Se siinä onkin; Nier Replicant vaatii pelaajaltaan ajoittaista tylsyyden sietämistä, ja vasta sitten se iskee hitaasti koukut lihaan ja alkaa vetää luokseen. Ennen kuin huomaakaan (muutaman pelitunnin jälkeen siis), ei Nieriä malta laskea käsistään.
Nier Replicant sopii Nier Automatan faneille ja kaikille oudoista japanilaisjutuista diggaileville. Muille Nier voi jäädä melko etäiseksi ja kylmäksi kokemukseksi.
Tämä ei todellakaan ole mikään pikaruokaherkku vaan tämä on rosvopaisti.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.