Of Orcs And Men on ranskalaisen Cyanide pelitalon kehittämä fantasia rooliseikkailu aikuisille.
Pelin tapahtumat saavat alkunsa kun imperiumin ilkeät ihmiset ovat hyökänneet etelään örkkien ja goblineiden kotikulmille. Reviirin valtauksen sinetöimiseksi päättää paha keisari, että on parasta jos vihreänahat yksinkertaisesti orjuutetaan ja tapetaan sukupuuttoon. Yllättävää kyllä, tämähän ei örkeille passaa. Verileuat-örkkiklaanin johtaja lähettää syvästi traumatisoituneen örkkisoturin, Arkailin, ottamaan pahan keisarin päiviltä. Apunaan Arkaililla on muka-hulppea goblin Styx, jonka erikoisuutena on salamurhat ja hiippailu.
Tulevat kaverukset, Arkail ja Styx, aloittavat seikkailunsa hyvin vihamielisessä tunnelmassa. Vatsoinkäymiset kuitenkin voimistavat sankareiden keskenäisiä siteitä ja tie voittoon käy kaksin aina kaunihimmin. Ystävällisiä kohtaamisia peli tarjoilee yllätyksettömästi nimetyn varasliigan, Black Handin muodossa ja mahtuu mukaan satunnaisia imperiumin kansalaisiakin, joille pahan keisarin metkut eivät maistu.
Jostain syystä pieni toivonkipinä jaksoi elää yllättävän kauan. Toivo siitä, että Of Orcs And Menistä kuoriutuisikin ongelmista huolimatta kelpo rooliseikkailu. Uskomattoman köyhä kenttäsuunnittelu, pelaajan palkitsemisen puute ja kerrassaan kankea taistelusysteemi kuitenkin turruttaa pelihalut melko nopeaan.
Pelaajan on mahdollista kehittää sankareiden taitoja ja taistopisteitä, sekä varustaa molempia hahmoja heille kuuluvin varustein. Nämä kevyet roolipelielementit kuitenkin tuntuvat täysin turhanpäiväisiltä eikä minkäälaisesta edistymisestä voi puhua. Varusteita löytyy erittäin harvoin ja ne sijaitsevat ennaltamäärätyissä paikoissa. Minkäänlaista löytämisen riemua peli ei siis tarjoile. Varusteita voi kyllä päivittää, ostaa ja myydä, mutta valikoimat ovat mitäänsanomattomat.
Taistelusysteemin ideana on, että Arkail on brutaali tankki, jonka taidot keskittyvät turpaanvetämiseen ja raivon hillitsemiseen. Örkki nimittäin kerää raivoa lyödessään tai ottaessaan osumaa. Arkailin pitää siis tasapainotella hyökkäilyn ja puolustamisen välillä, jotta hän ei sortuisi hallitsemattomaan raivon valtaan, jolta Styxkään ei ole turvassa.
Goblin Styx taas pystyy salamurhaamaan vihollisia, heittämään tikareita tai käyttämään myrkkyä. Molemmat sankarit voivat herättää toisen eloon jos kaveri sattuu kaatumaan taistelussa. Molempien kaatuessa, peli päättyy.
Arkail pystyy myös nakkelemaan Styxiä, jotta esimerkiksi korokkeilla olevat viholliset saadaan nitistettyä. Minkäänlaista hyppimistä ja kiipeilyä peli kun ei tarjoa. Hyökkäyskohteen valitseminen on erittäin hidasta ja tekoäly takkuilee niin oman kaverin kuin vihollistenkin kohdalla.
Peli ei vakuuta myöskään graafisesti. Maailma kieltämättä näyttää paikoitellen hyvältä, mutta ihmekös tuo kun kentissä ei ole mahdollista seikkailla lainkaan. Jokainen kartta, on putki josta haarautuu muutama umpikuja ja putken päässä odottaa jonkinlainen lopputaistelu. Sanomattakin on selvää, että näiden umpikujien päässä on arkku tai varustesäkki, jota vartioi muutama vihollinen. Tätä samaa kaavaa toistetaan läpi pelin. Jokaisen pelialueen kartta on heti nähtävissä eikä mitään tutkittavaa tai interaktiivista niistä löydy.
Päähenkilöitä mukaan ottamatta, hahmojen kasvot on paikoitellen jopa karmeaa katseltavaa ja huulisynkkaa ei pelissä ole. Suut liikkuu miten sattuu ja päälle isketty dialogi on uskomattoman tökeröä. Vittua hoetaan joka toisessa lausessa ja tuntuukin siltä, että dialogi olisi poimittu jostain ongelmanuorten välienselvittelystä. Tähän lisätään vielä Ö-luokkaiset ääninäyttelijät ja tunnelma on todellakin pahasti pakkasella.
Paljon hyvää sanottavaa pelistä ei löydy. Se on vanhanaikainen ja kankea rooliseikkailu, jonka pelaamiseen on vaikea löytää perusteita. Asetelma on kieltämättä ihan mielekäs ja hyvin toteutettuna peli olisi voinut toimiakin. Tälläisenaan se kannattaa kiertää kaukaa, sillä jopa heikot aiemmin julkaistut rooliseikkailut kannattaa mieluummin pelata läpi uudelleen kuin lähteä Of Orcs And Menin kelkkaan.
