JAA
} else { // }

Mitä jos heräisit kesken 120 vuotta kestävää avaruusmatkaa 90 vuotta ennen päämäärää? Niin, viddujakos siinä sitten…

} else { // }

Tästä asetelmasta alkaa Morten Tyldumin ohjaama Passengers. Chris Prattin esittämä Jim Preston herää jostain syystä matkan alkuvaiheella, eikä pääsyä takaisin elintoiminnot pysäyttäneeseen horrostilaan ole. Jim kokeilee kaikki keinot, mutta mikään ei tuota tulosta. Jimin ainoa viihdyke ja keskustelukumppani on baarimikkokyborgi. Jalaton lasinkiillottaja ei harmillisesti tuota riittävästi iloa Jimin koko loppuelämäksi. Niinpä Jim päättää tehdä elämänsä jännittäväksi herättämällä myös Aurora-nimisen naisen, jota ihailee matkustajista tallennettujen lokitietovideoiden perusteella.

Jo vuonna 2007 melkein tuotantoon saakka päässyt Passengers on yllättävän imuisa mysteeri. En olisi halunnut kertoa edellisessä kappaleessa edes näin paljon tietoa elokuvasta, mutta sen trailerit ja jopa julisteet paljastavat edellä mainitut asiat. Harmi, sillä leffa toimii parhaiten kun siitä ei tiedä mitään etukäteen.

Elokuvan tarina on kiehtova ja se pitää ykistoikkoisesta tapahtumapaikastaan huolimatta todella napakasti otteessaan. Leffa lässähtää vasta juuri ennen lopputekstejä, joten sen voi antaa anteeksi. Näyttelijävalinnat ovat todella kohdillaan ja uskottavuus on absudiudestaan huolimatta aitoa.

Passengers on pullollaan hauskoja easter eggejä

Passengers on pullollaan hauskoja easter eggejä, eli piiloyllätyksiä. Näistä mainittakoon pari esim. Aurora on viittaus Prinsessa Ruususeen ja baarimikko Hohto-elokuvaan. Leffan tuotannossa on käytetty hyväksi myös esirenderöidyn animaation sijasta Unity-pelimoottorilla tehtyä kuvaa.

Bonuspuolelta löytyy poistettuja kohtauksia, pilalle menneitä otoksia sekä viisi muuta kymmenminuuttista koostetta. Kyllä niillä pärjää ja osa on jopa oikeasti kiehtovaa yytsittävää.

} else { // }