Indiepeli Past Cure yrittää mestariteosten tähtitaivaalle elokuvamaisella psykologisen trillerin tarinallaan. Lopputulos on idearikas, mutta toteutusköyhä.
Ian on menettänyt kolme vuotta elämästään. Ilman muistikuvia tapahtuneista, Ian palasi supervoimien ja lievän hulluuden kera. Veljensä Marcuksen avustuksella Ian yrittää kasata menneisyytensä kasaan, mutta jatkuvat painajaiset ja oudot hallusinaatiot hidastavat prosessia.
Lyhykäisesti: Past Cure selkeästi pyrkii olemaan tiukka psykologinen trilleri, actionhiiviskelypuzzleilu, johon on otettu ripaus bullet-timea ja astraaliprojisioita ja mielenterveysmittaria ja painajaismaisia maisemia ja ja ja…
Peli kompastuu toteutukseen naama edellä. Ian liikkuu kankeasti, kenttäsuunnittelut ovat vanhanaikaisia, ammuskelu on epätarkkaa sekä tappelut hitaita ja tahmaisia. Astraaliprojisioista ei ole juuri muuta hyötyä kuin kameroiden sammuttelu ja nappien painaminen.
Grafiikat ovat kyllä mielikuvituksellisia ja unilokaatiot tunnelmallisia. Muutamia hienohkoja settisuunnitteluja on kyllä havaittavissa. Pelimoottori sitten kuitenkin hieman takkuilee paikka paikoin, ja vaikkakin hienohkoja lokaatioita on varsinkin (nopeasti itseään toistaviin) uniin saatu, on yleisilme grafiikasta PS3-tasoa.
Äänen tasot puolestaan hyppelevät rajusti cutscenejen ja pelin välillä.
Past Cure yrittää olla jotain paljon hienompaa kuin lopulta onkaan, heittämällä soppaan kaikkea mahdollista ja polttamalla keiton pohjaan. Ilmeetön ääninäyttely oudolla aksentilla on viimeistään asia, joka työntää pelin imusta ojaan. Jos tämän saa parilla eurolla joskus, niin miksei, yritystä ainakin on ollut.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.