Salamurhaajan on tullut aika tunnustaa syntinsä neljännessä Assassins Creed -seikkailussa.
Tällä kertaa pelaaja on Abstergo Entertainmentilla -firmassa työskentelevä tutkija, joka istutetaan tuttuun virtuaaliseen laitteeseen, jonka avulla astutaan merirosvo Edward Kenwayn saappaisiin. Aikaisemmat Assassins Creed -tarinat suljettiin pois kolmannen osan päätyttyä, joten nyt vuorossa on täysin uusi tarina, täysin uusine kuvioineen. Ja kenties aivan uuden saagan alku?
Edward Kenway on kolmekymppinen, vielä jälkikasvuton mies, joka jättää vaimonsa pariksi vuodeksi mantereelle, lähtiessään itse merille hankkimaan parempaa rahantuloa. Eetu löytää itsensä nopeasti Havannasta, joka keskiaikaisena metropolina on hyvin eurooppalaisen kaupungin oloinen. Eetu tunnetaan jo valmiiksi salamurhaajakerhon sisällä, jonka vuoksi Edward pääsee nopeasti sisään jengiin ja tätä kautta hallitsemaan pian koko Karibianmerta lukuisine trooppisine saarineen.
”samanlainen kuin ennenkin”
Perustarina on jaettu 13 muistojaksoon, joissa riittää tarpomista. Tämän lisälksi peli on pullollaan lisäaktiviteettia, joiden kanssa voi polttaa aikaa yhden hyttysen eliniän.
Pelin tunnelma on heti alkuun samanlainen kuin ennenkin. Ohjaus on ennallaan, Edwardin huppu on tuttu ja parkourtaidot yhtäläiset edellisten salamurhaajien kanssa. Vanha Assassins Creed -tahkoja on siis välittömästi kotonaan.
Tosin, vaikeusastetta tunnutaan hivenen laskeneen, sillä pelissä pääsee etenemään kohtuullisen huoletta ja automaattitallenninkin jauhaa aktiivisesti. Pelissä ei ole erikseen omaan vaikeusasteenvalitsinta, joten pelaajan on melkeinpä haettava haasteita itse, omalla käytöksellään. Tämä tietysti mahdollistaa enemmän kikkailuvaraa, esim. tappotaktiikoiden kanssa leikkiessä.
Kaikki muu on kuitenkin muuttunut. Siinä missä kahdessa ensimmäisessä Assassinsissa oltiin Euroopan historiallisissa metropoleissa ja kolmosessa kaikki huipentui Yhdysvaltain sisällissotaan, ollaan nyt merirosvomeiningeissä palmujen ja vaaleansinisen veden äärellä. Tämä on tervetullut uusi suunta, jonka takia kaikki tuntuu paljon raikkaammalta.
Asioissa on kuitenkin huonotkin puolensa. Ohjauksen ollessa entisenlaisensa, tuo se mukanaan ongelmia. Eetwartti tuntuu kulkevan kuin kiskoilla ja varsinkin tiivistunnelmaiset juoksukohtaukset ahtaissa kaupungeissa päättyvät liian usein omituisiin seinäkiipeilyihin, joita ei halua. Myös viidakossa Edward kulkee välillä aivan vääriä raiteita. Tämä ärsyttää pelissä kaikkein eniten, mutta kun siihen tottuu voi pelin sisällöstä ja maisemistakin nauttia.
Rajoitinta vasten
Grafiikka on kaksipiippuinen juttu. Yksityiskohtia on paljon ja pääpiirteittäin liikutaan niin hyvillä visuaalisilla elementeillä kuin mahdollista. Nykysukupolven rajat tulevat kuitenkin myös vastaan, jonka vuoksi peli nykii ja paikoitellen framerate käy jossain kymmen kuvan sekuntinopeudessakin. Myös osa tekstuureista on karmeita ja varsinkin vesi näyttää paikoitellen hyytelöltä. Tähän tietysti vaikuttanee vertailukohta Grand Theft Auto V -pelin vedestä, jossa se on ollut kaunein nykysukupolven konsoleilla tähän asti. PS4 ja XO -versioita kuitenkin odotellessa, sillä this gen -versio tuntuu graafisesti olevan kaikesta huolimatta jotenkin huolimattomasti tehty.
Äänipuoli on täysin kohdillaan. Musiikki luo keskiaikaisen tunnelman ja ääninäyttely on huippuluokkaa. Myös näytellyt välianimaatiot ovat ison rahan tuotantoa, joten laatua on luvassa koko rahan edestä.
Pelissä riittää paljon uusia aseita ja hirvittävät määrät sivutehtäviä ja keräiltäviä asioita. Pelin kartta on järkyttävän kokoinen, sisältäen kymmeniä saaria ja suuret määrät merta.
Merellä on hauska seilata ja kaappailla aluksia. Oman laivan ohjaaminen on helppoa, vaikka laiva onkin raskas. Myös tähtääminen ja ampuminen on vaivatonta, ja muita laivoja saakin upotettua kohtuullisen helposti.
Meret ovat pullollaan rikkaita ja vähemmän rikkaita kauppalaivoja, joiden metsästäminen koukuttaa. Merirosvoilua voi harjoittaa vielä pelin päätarinan päätyttyäkin jos sikailu vie kokonaan pelaajan sydämen.
”Suurin herkkupala on kuitenkin Game Lab, joka antaa pelaajan luoda itse omat moninpelinsä”
Moninpeliuolisko on samaa tuttua settiä kuin aikaisemminkin. Uudistuksia on vain vähän. Suurin herkkupala on kuitenkin Game Lab, joka antaa pelaajan luoda itse omat moninpelinsä, valmiista palikoista. Muuten meininki on tuttua pisteiden metsästystä parempien aseiden ja uusien vaatteiden keräämiseksi.
Huima seikkailu
Assassins Creed IV: Black Flag on huima seikkailu tutuilla elementeillä, freesillä pohjalla. Se on kaikille seikkailupelien ystäville ehdoton hankinta. Bonuksena vielä mainittakoon, että pelissä toimitetaan mukana toinenkin merirosvoseikkailulisuke, jossa entinen afrikkalainen orja lähtee Djangon tapaan kokeilemaan uutta suuntaa elämälleen.
PS3 ja X360 alkavat kuitenkin vetelemään tekniikkansa puolesta viimeisiä, joten jos uusi konsoli on hankinnassa, on ehdottoman suositeltavaa hankkia peli vasta kuukauden kuluttua. Pätkivä pelikokemus, antialiasoimattomine pikselisuttuineen on taatusti sulavana ja kauniinpana parempi elämys.
