Mainos

Ensimmäinen Dishonored oli yksi vuoden 2012 superyllätyksistä ja se osoittautuikin kyseisen vuoden yhdeksi parhaimmista peleistä. Dishonored 2 on suora jatko-osa ja se jatkaa mestarisalamurhaaja Corvon tarinaa. Tällä kertaa pelin voi myös pelata myös Corvon tyttärenä, Emilynä.

Peli sijoittuu luonnollisesti samaan, Steampunk-henkiseen universumiin kuin ensimmäinen osakin. Sen tapahtumat alkavat 15 vuotta ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Emily on ottanut äitinsä roolin Dunwallin ruhtinattarena ja Corvo jatkaa pestiään ruhtinattaren uskollisena suojelijana. Kuten arvata saattaa, onni ja autuus ei kestä tälläkään kertaa, vaan Corvoa ja Emilyä yritetään lavastaa murhaajiksi, sillä heidän vihollisiaan on viime aikoina tipahdellut kuin hyttysiä Suomen suvessa. Emilyn äidin muistopäivän juhlavastaanoton aikana läsähtää loputkin mämmit tuulettimeen, kun Serkonoksen vittumainen herttua saapuu paikalle mukanaan noita Deliah Copperspoon, joka väittää olevansa Emilyn vanhempi puolisisko ja vaatii valtaistuinta itselleen. Tapahtumat ohjaavat pelaajan eteläeurooppalaismaiseen Karnacan kaupunkiin ja sen ympäristöön, utuisen Dunwallin sijaan. Intron jälkeen pelaaja valitsee kumman hahmon hän ottaa ohjattavakseen. Pelin voi läpäistä kahdella täysin erilaisella hahmolla ja tarinalla, jonka kuvaus muuttuu valitun hahmon mukaan.

Mainos

Dishonored 2 on ensimmäisen osan tavoin, täysin katseesta kuvattu toimintaseikkailu, jota on maustettu pienillä roolipelielementeillä. Pelin voi edelleen läpäistä tappamatta ketään tai vaihtoehtoisesti murhaamalla kaikki Tarantinomaisessa kostohengessä. Vaikka vaihtoehtoja on monia, suosittelen ehdottomasti, että ensimmäisellä läpipeluulla peli kannattaa läpäistä kokeilemalla pelimoottoria ja sen tuomia mahdollisuuksia, esimerkiksi täydellisen hiippailun sijasta.

Dishonored 2 on rakennettu nimittäin todella upeasti. Sen avoimelta tuntuvat kartat on todella nerokkaasti suunniteltu ja vaihtoehtoisia reittejä on aina useita. Pelin tekoäly on huippuluokkaa ja viholliset ovat todella arvaamattomia ja armottomia. Tämä mahdollistaa pelaajan supervoimien äärimmäisen monipuolisen käytön. 

Supervoimat ovat Corvon osalta melko tuttuja ensimmäisestä osasta ja Emilyn omat, taas eroavat huimasti Corvon kenties enemmän hiippailua tukevista voimista. Emily voi esimerkiksi linkittää vihollishahmojen kohtaloita: mitä tapahtuu yhdelle, tapahtuu myös toiselle. 

Monipuoliset supervoimat, nerokas karttasuunnittelu ja toimiva tekoäly mahdollistavat aivan käsittämättömiä komboja ja pelimaailman arvaamattomuus palkitsee pelaajaa läpi pelin. Pieleen menneet suunnitelmat voivat muuttua vielä nerokkaammiksi kuin pelaaja olisi edes osannut kuvitella. Kokeilu kannattaa ehdottomasti ja pelimaailman kannattaa antaa ohjata omia valintoja.


Visuaalisesti Dishonored 2 on jälleen omaa luokkaansa. Sen graafinen ilme erottuu muista peleistä ja maalausmainen grafiikkatyyli pukee pelin tematiikkaa todella hyvin. Pelimaailma hahmoineen ja animaatioineen on todella kaunis ja kiehtova. Tunnelma on katossa ensiminuuteista lähtien ja tarinaa kuljettavat sarjakuvamaiset pätkät, ylläpitävät sitä hienosti tehtävien välissä. 

Dishonored 2 uhkuu mystiikkaa ja se todella kietoo pelaajan synkkiin pauloihinsa. Äänimaailma musiikkeineen on myös moitteeton. Ruudunpäivitys jättää valitettavasti toivomisen varaa, vaikka muuten tekninen toteutus latausaikoineen on hyvä.

Pelimekaniikkaa taas on hiottu ensimmäisestä osasta ja taisteluun on lisättu reilusti brutaalisuutta sekä myös tainnuttavia hyökkäyksiä, jotta väkivallattomaan lopputulokseen voi päästä, vaikka pelaaja joutuisikin taistelemaan vihollisten kanssa kasvotusten. Äärimmäisen brutaalit lopetusliikkeet ja murhat ovat mahtavaa katsottavaa. Variaatioita on riittävästi ja väkivaltaisen tien tarkastaminen on ehdottomasti suositeltavaa, sillä mässäilyä on reilusti mutta se pysyy silti hyvässä maussa.


Dishnored 2 korjaa ensimmäisen osan pieniä puutteita. Se esittelee nyt aikuiseksi kasvaneen Emilyn ja tarjoten pelaajalle vielä ensimmäistä osaa monipuolisemmat vaihtoehdot pelin läpäisyyn. 

Pelimaailma reagoi edelleen pelaajan pelityyliin ja vaihtoehtoisia loppuja on useita. Mitä enemmän verta pelaaja jättää jälkeensä, sitä synkemmäksi pelimaailma muuttuu. Pelattavaa on siis ainakin kolmelle miltei täysin erilaiselle pelikerralle, mutta Dishonored 2:n hiekkalaatikkomainen pelimaailma suorastaan pyytää pelaajaa palaamaan pelin pariin yhä uudestaan. Loistouutinen on myös se, että peliin ollaan lisäämässä New Game+ -pelimuoto, jossa pelaaja pääsee rellestämään jo avatuilla supervoimilla aina tarinan alusta asti.

Dishonored 2 on ällistyttävä peli. Sen tarina on hyvä, vaikkakaan se ei yllä ensimmäisen osan tasolle. Hiekkalaatikkoseikkailuna se on huippuluokkaa ja jättää monet kilpailijat varjoonsa. Dishonored 2 on yksi tämän hienon pelivuoden parhaista peleistä ja totuuden nimissä, ei vastaavaa peliä markkinoilta löydy.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Dishonored 2
95 %
Edellinen artikkeli8-minuuttinen traileri PS4-hitti The Last Guardianista – odotus palkitaan joulukuun alussa
Seuraava artikkeli4K UHD -arvostelu: Star Trek Beyond
Each person who ever was or is or will be has a song. It isn't a song that anybody else wrote. It has its own melody, it has its own words. Very few people get to sing their song. Most of us fear that we cannot do it justice with our voices, or that our words are too foolish or too honest, or too odd. So people live their song instead.