Peliarvostelu: Driveclub

Vuosi sitä on odotettu – ensimmäistä kunnollista kilpa-ajopeliä PlayStation 4:lle, hyperaktiivisen Need for Speed: Rivalsin kaveriksi. #Driveclub-nimellä vuoden verran lisäkehityksessä ollut autopeli pistettiin PS4-konsolin julkaisun tienoilla kokonaan lihoiksi ja konsepti uudelleenmietintään. Nyt pelin nimestä on lähtenyt sometunniste ”#” ja valmis tuotos on putkahtanut valitettavan keskeneräisenä kauppoihin.

Pelissä moninpeli on vahvasti pääosissa. Yksinpelikisoja löytyy heti alussa jopa 225 kappaletta, mutta kova kisaäijä tahkoaa ne läpi päivässä. Sosiaalisuus onkin nimenomaan se Drivecubin juttu, joka nojaa nimensäkin mukaan autoklubeihin. Pelaaja voi perustaa oman Bensasieraimet tai Turun VolksWagen Klubben -kerhonsa ja pyytää viisi ystäväänsä mukaan klubiin. Pelaaja voi myös liittyä toisten klubeihin, joissa sitten kaahaillaan voitosta ja ansaitaan uusia autoja ja hirvittävän rumia maalauksia.

Mikä parasta, yksinpelissä ei ole pakko tulla aina ensimmäiselle sijalle, vaan pelaaja saa pisteitä radalla suoritettavista minisaavutuksista. Tietyn keskinopeuden ylläpitäminen, tietynpituinen driftaus tietyssä kurvissa tai huippunopeusennätyksen ylittäminen saattaa lopulta riittää radan asettamien vaatimusten täyttämisen ja näin ollen voittamiseen. Pelkkä voittaminen ei myöskään riitä. Tähtiä on kerättävä joka tapauksessa mahdollisimman paljon, jotta myöhemmin voi edetä yksinpelihaasteissa.

Jo ennen pelin julkaisua Driveclub kärsi mittavista serveriongelmista, jonka vuoksi allekirjoittanut ei päässyt lainkaan testaamaan moninpelihienouksia. Vielä jonkun verran keskeneräiseltä vaikuttava peli sisältää 51 autoa, jonka kaartiin on tätä kirjoittaessa liittynyt jo yksi ladattava lisäkärry Mercedes Benz -tähdellä varustettuna. Ennakkotilaajille on tarjolla vielä lisää autoja heti kättelyssä. Määrä on kuitenkin melko pieni, sillä esim. Sonyn toinen iso autopelisarja leijuu yli tuhannella autolla ja Xboxin Forza-peleissäkin autoja on ollut tunnetusti satoja. Uusia autoja on kuitenkin luvattu saatavan ilmaisjakeluun vuoden 2015 kesään saakka.

Autojen ohjattavuus on ohjaimella todella hyvä. Auto käyttäytyy pikkutarkasti ja juuri kuten sen olettaakin käyttäytyvän. Vaikka fysiikka muistuttaa vahvasti simulaatiota, on jarrujen, sladitusten ja käsijarrun käyttö selkeästi arcadea. Mikäpäs siinä, sillä pelaaminen on ajotuntuman ansiosta saatanan hauskaa!

Manuaalivaihteilla ajaessa rasittaa pieni yksityiskohta hieman – kovaa vauhtia kurveihin tultaessa nimittäin vaihdetta ei saa suoraan runnottua esimerkiksi kakkoselle, jolloin kunnolliset moottorijarrut ja nopeat kurveista poistumiset jäävät vain haaveeksi. Muilta osin rattiohjaus on kuitenkin kunnossa. Onhan tämä toki simulaatiomaista, sillä vaihdelaatikko menisi muhjuksi, jos 250 kmh vauhdista runnoisi oikeasti kakkosen silmään.

Kolaripuolella vahingot ovat puolestaan minimaalisia ja kosmeettisia. Autot hajoavat maalipintansa osalta ja valoumpiot ottavat hieman damagea. Ohjattavuuteen tai moottoriin ei vahinkoa synny. Ei haittaa. Voittaa silti mennen tullen Gran Turismon.

Graafisesti Driveclub on todellinen taidonnäyte. Peli repii PS4:n tehoista kaiken irti (mitä vielä osataan) ja mikä parasta, se lataa kisat käyntiin todella nopeasti. Latausaikoja odotellessa ei ehdi pitkästyä, sillä kisa on käynnissä ennen kuin huomaakaan. Tämä edesauttaa myös sitä, että varsinkin yksinpelikisat tulee kaahattua nopeasti läpi. Kynnystä kisailuun ei todellakaan ole ja kaikkia pikkutarkkaan tehtyjä automalleja (jopa ranskalaisia) tekee mieli testailla.

Pelin valaisu ja sää toimii dynaamisesti. Aurinko nuolee maastoja ja autoja valokuvantarkasti ja yöllä ajovalojen valoalue on realistisin kilpailijoihinsa nähden. Peliin on rakennettu myös sade- ja lumikelit, jotka vaikuttavat dynaamisesti ohjaukseen, mutta ne julkaistaan peliin vasta myöhemmin, päivityspaketin kera. Parasta Driveclubissa on, että koskaan ei tiedä miten sää menee. Joskus kesken sadekisan saattaakin tulla aurinkoinen kohta, ja pian taas sade jatkuu, kun pilvien jättämä aukko jää taakse.

Kisoissa Driveclub kokeilee rohkeasti uusia sakko- ja rankaisumalleja. Ajoradalta ei paljon pääse pientareen puolelle, mutta jos siellä käy, alkaa varoitusvalot huutamaan ja sakkoa pukkaa. Eteenkin kurveissa oikaistessa auto pakotetaan ajamaan rangaistukseksi hitaampaa, jolloin pelaajan ainoa mahdollisuus on estellä takaa tulevia autoja työntämällä omaa persettään niiden etupuskuriin. Rankkua satelee myös kolaroinnista, mutta muuten rangaistusmalli on varsin inhimillinen ja toimiva. Isommissa kisoissa ei kovin kauniisti voi ajella, sillä radat ovat kapeita ja hienovaraisia ohituksia on mahdoton tehdä.

Koska pelin grafiikka on tajutonta, on täysin käsittämätöntä, että miksi siitä puuttuvat uusinnat, eli replayt ja valokuvamoodi. Toivottavasti nämä saadaan myöhemmin mukaan, sillä oman ajon ohessa ei juuri maisemia tai yksityiskohtaista automallia pääse ihastelemaan.

Driveclub on vielä tässä vaiheessa keskeneräinen, mutta toivottavasti se on pian oikeasti kunnossa, sillä potentiaalia pelistä löytyy paljon. Sitä on käsittämättömän kiva pelata joko pienissä tai suurissa erissä, yksin tai joukossa. Replayn, photomoden, jaetun ruudun kaksinpelin ja satojen autojen, sekä useampien ratojen olisi toivonut olevan jo heti alussa mukana.