Killzone: Shadow Fall on Killzone-sarjan neljäs peli ja ensimmäinen kunnolla PS4:n ominaisuuksia hyödyntävä toimintapeli.
Eletään 2300-luvun puoliväliä, tunkkaisessa scifi-tulevaisuudessa, jossa pieni poika Lucas Kellan menettää isänsä pahojen sotilaiden toimesta. 18 vuotta myöhemmin Lucas on varttunut sotilaaksi itsekin ja lähtee puolustamaan kotplaneettansa Vektaa ja New Helgania pahan Tyranin koitoksilta.
Itse juoni on tuttua huttua, jossa metsästetään pahaa ja jaellaan oikeutta modernin teknologian puitteissa. Juonessa ei paljon twistejä ole, joten sen koukku on todella olematon.
”Juonessa ei paljon twistejä ole, joten sen koukku on todella olematon.”
Vaikka pelin grafiikka on jotain todella uskomatonta kaikkine valotehosteineen, piirtoetäisyyksineen ja yksityiskohtineen, alkavat scifimiljööt tylsistyttämään pitemmän päälle. Juuri kun meininkiin on totaalisen puutunut, heittää peli uusia hakkerointijippoja kehiin. Samalla tarinaaninkin tulee uutta potkua, mutta mistään huippueepoksesta ei ole toivoakaan.
Pelattavuudessa Killzone: Shadow Fall on loistava. Sen ohjaustuntuma on lähes täydellinen. Ukko liikkuu kuten pitää, eikä hutilaukauksia paljon pääse tulemaan, kun ohjaukseen tottuu. Ja siihen tottuu nopeasti. Dualshock 4 on muutenkin tähänastisten konsoleiden miellyttävin, joten parempaa näppituntumaa saa hakea.
Ohjaimesta puheenollen, Killzone: SF hyödyntää kaikkia uuden Dualshockin ominaisuuksia, kuten pitääkin. Kosketusnäytöllä voi valita lentävän apurin hyökkäystyylit, ohjaimen värivalo tukee pelaajan energiapalkin tilaa, jolloin huonossa hapessa punainen valo valaisee koko huoneen. Tunnelma tuolloin tuo mieleen eittämättä strippiluolan. Myös kaiutinta hyödynnetään, kun Lucas poimii mukaansa äänitteitä.
”Ainoa syy miksi hakata mielummin Killzonen moninpeliä on innostus futuristiseen sodankäyntiin”
Moninpeli on tuttua juustoa tuttuine pelimuotoineen. Meininki on ihan kohdillaan, mutta Call of Dutyn tai Battlefieldin tasolle ei päästä. Ainoa syy miksi hakata mielummin Killzonen moninpeliä on innostus futuristiseen sodankäyntiin. Kentät ovat kivoja, mutta aito sodan tuntu on kateissa.
Killzone: Shadow Fall on visuaalisesti todella näyttävä ja hyvä fps-peli. Suomenkieliset valikot, tekstitykset ja kokonaisuus helpottavat pelikokemusta ja siitä suuret plussat. Tarina on kuitenkin kliseisen väsynyt, eikä yksinpelin pelilliset ominaisuudetkaan paljon koukuta. Pelin tahkoo silti mielellään läpi, sillä onhan visuaalisuus järisyttävää ja toimintakohtaukset näyttäviä. Yksinpelin jälkeen KZSF jää kuitenkin liian helposti hyllyyn.
