Mainos

Eteeni hahmottuu epäonnistuneen pakkolaskun jäljiltä tuhoutunut avaruusalus jonkin tuntemattoman planeetan kamaralla. Planeetan ilma on radioaktiivista ja säteily voimistuu hetki hetkeltä, saavuttaen huippunsa aina myrskyn aikaan. Alan paniikin omaisesti keräämään ympäristöstä kaikkialle levinneitä tarvikkeita, tarkistan mitä tarvitsen saadakseni aluksen kuntoon ja päästäkseni helvetin nopeasti pois tältä jumalten hylkäämältä planeetalta. Louhintatyökalussani on virtaa ja suojapukuni heikkenevä tila pakottaa minut nopeasti matkaan, elintoimintoja ylläpitävä järjestelmä kun heikentyy myös minuutti minuutilta.

Näin alkoi oma matkani kohti galaksin keskipistettä suuressa, tuntemattomassa avaruudessa.

No Man’s Sky on selviytymisseikkailu joka asettaa pelaajan jollekin pelin 18 triljoonasta planeetasta. Alku on kaikille sama, vaikka sijainnilla ei ole mitään väliä. Planeetan olosuhteet, eliömuodot, kasvit, maasto ja kaikki muukin paitsi alkuasetelma, ovat pelin algoritmien kehittämiä. Tämä pätee pelin kaikkiin planeettoihin ja tähtijärjestelmiin. Kyseessä on siis varmasti suurin koskaan luotu pelimaailma.

Mainos

NMS on todella nätti ja sen värimaailma mielettömän rikas. Peli on visuaalisesti välillä jopa henkeäsalpaavan kaunis. Avaruuden kolkkien tutkiminen onkin aluksi aivan huimaa puuhaa, sillä milloinkaan ei tiedä minkälainen planeetta tulee vastaan, millaisia olentoja siellä asustaa ja kuinka upea näkymä odottaa kun avaruusalus syöksyy ilmakehän läpi kohti kamaran pintaa. Muutamia hitaasti latautuvia tekstuureja lukuun ottamatta on NMS visuaalisesti todella kaunis tekele ja sen saumaton universumi, ilman pelin pysyttäviä lataustaukoja, on huima tekninen taidonnäyte.

”Käsittämättömältä kuulostava koodipoppisysteemi toimii todella hyvin ja sopii pelin henkeen täydellisesti”

Taustamusiikit ovat post-rock bändi 65daysofstatic:n käsialaa ja jokaiselle bändiin tutustuneelle ei liene yllätys, että soundtrack on todella timanttinen. Jotta algoritmikikkailu ei loppuisi kesken, on iso osa pelin musiikeistakin koodilla luotuja sämpleyhdistelmiä. Käsittämättömältä kuulostava koodipoppisysteemi toimii todella hyvin ja sopii pelin henkeen täydellisesti, mukautuen pelaajan seikkailuun. Perinteisestä biisimallista koostuva soundtrack löytyy muuten ainakin Spotifyistä, joten musaa voi fiilistellä peliajan ulkopuolellakin. Äänimaailma taas on peruskivaa Ok-tasoa, vaikka louhintatyökalun soundi puuduttaakin jo alkumetreillä.

no-mans-sky-arvostelu-kivet

Galaksin jokainen planeetta ja kuu on täysin tutkittavissa. Pelaaja voi ladata löydöksensä Atlas-tietojärjestelmään, jolloin löydökset tallentuvat kaikkien saataville. Pelaaja voi myös nimetä planeetat, kasvit, eliöt ja planeettojen etapit haluamikseen. Näin ollen seikkailun aikana pelaaja saattaakin eksyä jonkun toisen pelaajan löytämälle planeetalle hämmästelemään ”Karvamolokkeja”. Löydösten lataaminen palkitaan koko universumissa käyvällä valuutalla.

NMS on siis pääasiassa selviytymistä, materiaalien keräilyä ja inventaarion hallintaa. Inventaarion koko on todellisuudessa jopa suurempi haaste, kuin agressiiviset algoritmien kehittämät avaruusötökät tai pahimmassa tapauksessa, säteilyhelvetin esiasteita vihamielisemmät olot uuden planeetan pinnalla.

Koska NMS:n sydän on materiaalien keräily, parempien ja monipuolisempien varusteiden sekä aluksen kehittämiseksi ja elintoimintoja suojaavien järjestelmien ylläpitämiseksi, tuntuu inventaarion koko sadistisen pieneltä. Totta kai jos avaruuspuvun taskut olisivat loputtomat ja avaruusaluksen ruumaan mahtuisi rajattomasti roinaa, ei pelissä olisi mitään haastetta.

Vaikka molempia säilöntätiloja voikin kasvattaa uuteen alukseen vaihtamalla tai henkilökohtaista pukutilaa kasvattamalla, on säilytystila jatkuvasti lopussa. Aluksen ja hahmon parannukset nimittäin vievät myös paikan, ah, niin kallisarvoisesta säilytystilasta ja arvokkaimpia esineitä ei pysty pinoamaan, vaan jokainen vie yksinään yhden säilytyspaikan. Niukkuus on rasite, joka ei jätä pelaajaa rauhaan edes pelin edetessä.

no-mans-sky-arvostelu-molokki

Inventaarion hallinnan ja löydösten tekemisen lisäksi, löytyy pelistä lisäksi kaupankäyntiä, louhintatyökalulla ammuskelua ja avaruustaisteluita. Pelin mekaniikat ovat äärimmäisen simppelit ja niin ovat myös kontrollit. Mikään pelimekaniikan osa-alue ei loista, vaan kaikki on hyvinkin minimalistista peruskauraa. Ampumisessa ei ole minkäänlaista potkua eikä tunnetta – ei edes avaruustaisteluiden aikana. Pelattavuus tuntuu turhankin geneeriseltä ja värittömältä.

”Universumi tuntuu surullisen tyhjältä”

Vaikka peli on itsessään valtava, on se myös samalla todella tyhjä. Planeettojen pinnalla ei muutamia otuksia ja automaattisia droideja lukuunottamatta ole kuhinaa. Pelaaja kohtaa miltei staattisia avaruusolentoja, jotka pönöttävä avaruusasemilla tai planeetoilta löytyvissä tukikohdissa. Pelaaja voi opetella olentojen kieliä, kuten kunnon galaktisen matkaajan kuuluu, ja näin ollen parantaa omaa mainettaan muukalaisten keskuudessa. Olentojen kanssa voi käydä kauppaa ja heiltä saa arvokkaita reseptejä, joiden avulla pelaaja voi loihtia uusia parannuksia matkan tekoon ja selviytymiseen.

Kaupankäynti onkin iso osa peliä ja se toimii mainiosti. Materiaalien arvot vaihtelevat universumin eri kolkissa perustuen kysynnän ja tarjonnan lakiin. Matkalla massikeisariksi onkin tärkeää valita oikea myyntihetki, vaikka alus pursuaakin jatkuvasti myytävää materiaalia.

Näistä kohtaamisista huolimatta universumi tuntuu surullisen tyhjältä. Pelin mainospuheissa lupailtiin, että muita pelaajia voisi kohdata seikkailun varrella, mutta ainakaan tähän hetkeen mennessä kukaan ei ole siinä onnistunut, vaikkakin muutama pelaaja onnistuikin koordinoimaan itsensä samalle planeetalle – ilmeisen samaan aikaan – toisiaan silti näkemättä. Totuutta muiden pelaajien kohtaamisesta ei kuitenkaan varmaksi tiedä kukaan muu, kuin näitä kysymyksiä välttelevät pelin kehittäjät, jotka olivat innoissaan kohtaamisesta mutta eivät ottaneet kantaa siihen, miksi pelaajat eivät nähneet toisiaan lupauksista huolimatta.

no-mans-sky-arvostelu-kuu-ja-alukset

Vaikka NMS rehellisesti sanottuna lunastaa kaikki lupaukset (muiden pelaajien kohtaamista huomioon ottamatta), alkaa valtavan universumin tutkiminen puuduttaa yllättävän nopeasti. Kaikki tuntuu merkityksettömältä ja hämäävän yllätyksettömältä. Ainakaan itse en saanut pelistä kaipaamaani edistymisentunnetta.

NMS onkin omituinen tapaus, se on kaikkea sitä mitä odotin ja enemmänkin, mutta silti en usko palaavani sen pariin enää. Monelle NMS on varmasti pettymys, mutta se ei ole pelin vika, jotkut vain odottivat siltä liikaa. Samaan aikaan toisille, NMS on varmasti SE peli, mutta uskon, että enemmistö kummastelee pelin jättämää fiilistä kanssani, häkeltyneenä sen värikkäästä tasapaksuudesta, joka turruttaa peruspelaajan alkuhuuman jälkeen hyvinkin nopeasti. Avaruudessa kaikki ovat yksin.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
No Man's Sky
60 %
Edellinen artikkeliBlu-ray-arvostelu: The Boy
Seuraava artikkeliVOD-arvostelu: Orange Is the New Black – 4. tuotatokausi
Each person who ever was or is or will be has a song. It isn't a song that anybody else wrote. It has its own melody, it has its own words. Very few people get to sing their song. Most of us fear that we cannot do it justice with our voices, or that our words are too foolish or too honest, or too odd. So people live their song instead.