Peliarvostelu: Xenoraid

Xenoraid on kotimainen, pikkunäppärä, casuaaliräiske, veikeän strategisen elementin kera.

Xenoraid on suomalaisen 10tons Ltd.:n tekoa oleva, pystysuoran räiskinnän peli. Tarinaelementti on olemassa tehtävien välissä nähtävinä ”animaatioina”.

Perinteisestä arcaderäiskinnästä eroten Xenoraidissa on pieni jippo: pelaaja ohjaa neljää alusta yhden sijaan. Tämä jippo antaa mahdollisuuksia virkistävän erilaiselle strategisoinnille, joka on tarpeen, sillä yksikään tehtävä ei toista samaa kaavaa, eli mistään ulkoaopettelusta on turha bittinikkarien haaveilla.

Tällä neljän aluksen strategisoinnilla peli erottuu mukavasti massasta, ja huomasin että tartun peliin kerta toisensa jälkeen. Aina jää sellainen ”yksi kenttä vielä” -fiilis.

Yhtä alusta ohjataan kerrallaan, nappia painamalla saadaan uusi alus kehiin. Kannattaa olla tosi tarkka siitä, miten aluksia sijoittelee eri napeille; huomasin että kun olin yhdessä kentässä menettänyt aluksen, ostin uuden tilalle, palasin kenttään, niin eivät alukset olleetkaan enää samassa järjestyksessä, koska en ollut järjestellyt niitä uusiksi. Tuolla mokalla on helppo tuhota yksi alus arsenaalista ja sekös ottaa pannuun, sillä kaikkia aluksia todellakin tarvitaan.

Jokaisella aluksella on ylikuumenemismittari, josta onneksi pienillä graafisilla huomatuksilla pelin aikana muistutellaan. Jos pelaaja ampuu hilpeänä kuin rakettikeiju uutena vuotena, huomaa hän pian jäävän vaille tulituksen suojaa. Onneksi alukset ovat vaihdon yhteydessä hetken vahigoittumattomia. Tämä myös tuo oman mukavan strategisen elementin. Kunhan pitää huolen siitä että alukset ovat järjestyksessä ja niiden sijainti on opittu, niin pelistä tulee sujuvan nautinnollista. Tyydytyksen tunnetta tulee myös siitä kun saa kaikki alukset ehjänä tehtävän lävitse.

Tehtävien välissä voi korjata aluksia, vaihtaa ne krediittien kera toisiin ja parannella niitä erilaisilla upgradeilla. Lisäksi on kaikkia aluksia koskevat lisäosat, jotka ovat hieman hintavampia, mutta auttavat varmasti pelin aikana. Vähän yllätyin kun krediitit eivät kuljekaan isojen tehtäväkokonaisuuksien välillä, vaan viiden ison tehtäväkokonaisuuksien välillä ovat omat krediitit. Pienoinen pettymys kun ei voikaan turbottaa alustaan, mutta tämä painottaakin enemmän strategiseen pelaamiseen, kuin krediittien farmaamiseen.

Grafiikat ovat ihan ok-luokkaa. Olisin kaivannut enemmän variaatioita värimaailmalle. Varsinkin ensimmäisessä tehtävässä oman valkoisen aluksen ja vihollisten vaaleiden alusten, sekä kaikkien vaaleiden ammusten välissä oli välillä hieman haastavaa surffailla. Toisessa isossa tehtäväkokonaisuudessa tulikin vähän enemmän väriä maailmaan, mutta myös astetta vittumaisempia vihollisia. Onneksi peli ei tunnu epäreilulta missään vaiheessa.

Musiikkimaailma on peliin hyvin istuvaa, mutta vähän ehkä turhan maalailevaa. Vaihdoinkin pelin musat pian Spotifyn energisempaan soittolistaan, joka tuntui tuovan vähän lisää munaa peliin.

Moninpelinä monipuolisempaa

Kaverin kanssa pelatessa molemmat jakavat samat krediitit ja samat neljä alusta. Molempien tulee siis olla kartalla, mikä alus milläkin hetkellä on käytössä ja mikä vapaana.

Moninpelissä ruudulla räimivät pelaajien alukset ovat onneksi eri värisiä. Survival-pelimoodissa pyritään säilymään koko ajan pahenevien vihollisaaltojen jäljillä, krediitit ovat vakiot ja lopullinen pistekerroin riippuu kuinka pitkään on kestänyt kentällä. Hektistä, mutta palkitsevaa.

Olisin toivonut peliin vähän syvällisempää alusten kustomointia, ja ehkä jollain tavalla tuota krediittien kantoa tehtävien välillä. Tällä hetkellä isojen tehtäväkokonaisuuksien välillä tuntuu siltä kuin olisi aloittanut pelin kokonaan alusta.

Kasuaaliseen räimeennälkään Xenoraid puree varmasti kuin vesikauhuinen terrieri, eikä jätä lompakkoon perjantaiöistä mättöruokaa isompaa lovea.