Mainos

Michael Bay jää toiseksi Infinite Warfaren roiskiessa amerikan patriotismia avaruudessa, Star Trekin hengessä.

Infinite Warfare sijoituu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa ilmaston lämpeneminen on pakottanut ihmiset hylkäämään Telluksen ja etsimään uusia kotiplaneettoja. Ihminen on kuitenkin avaruuden syövereissäkin ihmisen pahin vihollinen, joten sodankäynti jatkuu perinteikkäissä Call of Duty -tunnelmissa – ilman suippokorvaisia polkkatukkamiehiä. Poimuajoon, mars!

Mainos

Infinite Warfare on kenties pelisarjan historian ennakkoon lytätyin julkaisu. Tätä edeltävät scifi-painotteiset CoD:t ovat selvästi CoD-jonnejen ja vanhojenkin fanien mielestä syöpää, jonka vuoksi massiivisia myyntilukuja osakseen kerännyt pelisarja tuntuu olevan murroksen kynsissä. Jopa enemmän kiinnostusta osakseen on saanut Infinite Warfaren kylkiäisenä tuleva Call of Duty 4: Modern Warfare Remastered. Vielä enemmän kansaa kuitenkin tuntuu kiinnostavan pelisarjan kilpailija Battlefield 1.

“Kokeilematta paska!”

Mutta onko Infinite Warfare sitten niin paska, ettei siihen kannata edes tutustua?

Ei. Se on laadukas toimintaviihdepaketti, jollaista CoD-peliltä sopii odottaakin. Peliin suhtaudutaan nyt netissä asennevammaisesti, tutustumatta edes tuotokseen. Ennen dumausta, kannattaa antaa pelille mahdollisuus, nimittäin se on yllättävän raikas CoD-mättö ja yksinpelinä mahtava Hollywood-viihdetulitus.

Amerikka on avaruudessakin maailmanpoliisi.
Amerikka on avaruudessakin maailmanpoliisi.

Olen itse suuri simulaattoreiden ystävä ja sotapeleissäkin arvostan realismia. Ja vaikka olen simulaatioiden ja realistisen sodankäynnin ystävä, on Infinite Warfare juuri täydellistä aivot narikkaan -viihdetä. Infinite Warfare tulee markkinoille vaihtoehtoisen Star Trek -sotansa kanssa juuri kivaan aikaan, sillä vasta läpi paahdettu Battlefield 1 ja (onnekkaasti lehdistön edustajana) myös Modern Warfare Remastered pakottavat janoamaan jotain uutta. Nyt räiskitään hienoissa maisemissa lasertykeillä.

Pelin grafiikka ottaa jälleen rehellisen harppauksen eteenpäin CoD-pelien saralla.
Pelin grafiikka ottaa jälleen rehellisen harppauksen eteenpäin CoD-pelien saralla.

Infinite Warfare eroaa myös aiemmista CoD-scifeistä Advanced Warfaresta ja Black Ops III:sta. Toki tutut rakettireppu ja seinäkävely ovat mukana, mutta Infinity Wardin viimeistelty kokonaisuus tekee kaiken hitusen kiilotellummin. Pelaaminen on todella toimivaa, kontrollit osuvat kuin sonni lehmään ja grafiikkaa sopii tuijottaa suu auki – ainakin yksinpelissä. Scifiin ollaan toki CoD:ien parissa jo hitusen puuduttu, mutta Infinite Warfare vetää sen kunnolla tappiin ja hyvällä maulla.

Moninpeli on sairas labyrintti, jossa vain parhaista parhaat pärjäävät

Moninpeliä voi harjoittaa perinteisen multiplayerin tuttujen pelimuotojen lisäksi myös coolissa kasarihenkisessä (nykyisin perinteisessä) zombinujakassa. Neljän pelaajan yhteistyössä harvennettavia zombiaaltoja piristävät hauskat pelihalliosuudet.

Itse varsinainen moninpeli – CoD-pelien suola – on tällä kertaa astetta rankempaa urheilua. Edellisten osien parissa kontrollerikynsiään hioneet fanaattisfanaattiset codittajat napsivat kentälläolevia sotilaita non-stoppina nuppiin. Vielä Modern Warfaren moninpelissä on jotain saumaa pärjätäkin, mutta Infinite Warfaren kentille ei allekirjoittaneelle ole asiaa. Omia taitojaan voi hioa botteja vastaan, mutta kuolema korjaa silti hidasta tähtääjää joka toinen sekunti.

Parhaiksi ohjainasetuksiksi huomasin tuskallisen hikoilun jälkeen löytäneeni setupin; vaakanopeus = 6, pystynopeus = 7. Kannattaa kokeilla myös omissa turnajaisissa, mikäli pisteitä ei ala herumaan. Oheinen asetus piristi ainakin meikämandoliinon luotisadetta voimakkaasti.

On totta, että Infinite Warfaren moninpelissä on omat ylivoimaset superominaisuutensa. Ne eivät kuitenkaan ole nettivihan arvoisia. Kaikissa CoD-peleissä on perkkinsä, joita tosin vain parhaat napsijat pääsevät käyttämään.

Vapaa sodankäynti avaruudessa on suurta herkkua.

Infinite Warfare piristää CoD-sarjaa rohkeasti. Avoimet avaruussodat, Star Trek -meininki, uskottava scifi ja hauskempi zombimuoto ovat loistavaa viihdettä. Moninpeli on samaa kauraa, mutta jalat maassa pelattavia turnauksia huomattavasti haastavampia. Pelattavaa ja opeteltavaa siis riittää ihan kunnolla – myös kovimmille neppailijoille.