Mainos
Switch sai ensimmäisen päälinjan Pokémon-pelin Swordin ja Shieldin myötä. Vieläkö poksujen keräily maistuu?

Pokémon-pelit on sen verran ilmiö, että eiköhän suurin osa tässä kohtaa tiedä jo mistä on kyse. Kerrattakoon silti vielä. Yleensä nuori pokemon-kouluttaja lähtee matkaan, mukanaan yksi Pokemon. Matkalla hän kerää useita muita pokemoneja, saa uusia ystäviä, ratkoo jonkun mysteerin ja taistelee Pokemon Gymien johtajia vastaan hyvässä urheiluhengessä.

Pokemonit ovat söpöhköjä monstereita, jotka vaeltavat villinä, kunnes ne saadaan kiinni pokepalloon. Taistelut pelissä käydään pokemonien välillä, kouluttajan valikoidessa taisteluun käytettävät pokemonit ja niiden iskut.

Mainos

Pokemon-sarjaan kuuluu myös erinäisiä sivupelejä, mobiilipeli Pokemon Go, sekä läjä leffoja ja sarjoja, pehmoja ja figuureja. Yleensä Pokemon-sarjan pääpelit ovat olleet Nintendon kannettavilla, alkaen ensimmäisestä Pokemonista (red, blue & yellow) Nintendon GameBoy -käsikonsolilla vuonna 1996.

Nintendo Switch hybridikonsolina oli luonnollisesti isojen odotusten kohteena oman Pokemon-pelinsä suhteen. Let’s Go Pikachu ja Eevee esittelivät Pokepallo-ohjaimen, joka oli mahdollista myös yhdistää Pokemon Go-peliin. Let’s Go ei kuitenkaan ollut pääsarjan peli sinällään, vaan eräänlainen remasterointi ensimmäisistä Pokemon Red ja Blue peleistä. Lisää aiheesta voi lukea vaikka tästä.

Pääsarjan peli odotutti itseään ja fanit kävivät välillä kärsimättömiksi. Vihdoin muutaman vuoden odottelun jälkeen Pokemon Sword ja Shield saapuivat Nintendo Switchille. Mitä uutta tämä Pokemon-peli tuo mukanaan?

Se sama stoori kuin ennenkin

Tarinassa nuori kouluttaja saa kaverinsa isoveljeltä ensimmäisen poksun. Toverillinen kisailu naapurissa asuvan kaverin kanssa pokemon-mestaruudesta vie nuoren kouluttajan kohti mestaruusliigaa. Taustalla on kuitenkin mysteeri metsässä asuvasta oudosta susimaisesta olennosta, jota ei voi voittaa.

Rakettiryhmää ei tällä kertaa näy, vaan tällä kertaa vastassa on Team Yell -punkkariryhmä häiriköimisineen. Galar-alue tuo myös uusia Pokemoneja ja variaatioita edellisiin Pokemon-peleihin nähden.

Tarina on siis vivahteita lukuunottamatta sama, kuin aiemminkin; nuori kouluttaja tahtoo mestariksi ja ottelee tiensä huipulle.

“81 uutta Pokemonia ja 13 aluevarianttia vanhoista tutuista”

Mitä uutta?

Pokemon Sword ja Shield eivät lähtökohtaisesti integroineet koko Pokedexiä, mikä sai monen fanin suut mutrulle. Tarkoituksena oli kai jonkin sortin uutta alkua lähteä väsäilemään. Tämä on haastavaa, koska historia ja fanikunta on pitkä ja laaja. Uusia Pokémoneja sen sijaan Galar-alue esittelee 81 uutta Pokemonia ja 13 aluevarianttia vanhoista tutuista. Tämän lisäksi mukana on tietty vanhoja tuttuja Pokemoneja.

Peli uudistelee mekaniikkoja suoraviivaisemmaksi, niin että turhaa ravaamista tulee pelissä paljon vähemmän.

Mukana ovat moninpeli-raidit ensimmäistä kertaa Pokemonien pääsarjan peleissä. Näissä otetaan yhteyttä netin välityksellä muihin pelaajiin, ja yhdessä taistellaan jättimäistä Pokemonia vastaan. Ilman kommunikointia pelaajien välillä, jää tämäkin vähän pintapuoliseksi kokemukseksi.

Jättimäisestä Pokemonista päästäänkin seuraavan ominaisuuteen, mitkä ovat Dynamax ja Gigantamax. Näiden avulla tietyissä tilanteissa voi Pokemonistaan tehdä jättimäisen, joka on hauska muttei kovin mielenkiintoinen lisä.

Villi ja vapaa

Kaikkein tärkein uudistus on Wild Area, eli vapaasti könyttävä alue, missä kameraa voi liikutella vapaasti, säät vaihtelee alueittain ja Pokemonit voi nähdä kartalla liikkumassa. Tällä alueella voi nähdä myös muita pelaajia, telttailla ja leikkiä toisten pokemonien kanssa, sekä valmistaa yhdessä Currya.

Kommunikointia muiden pelaajien kanssa ei juurikaan ole, joten tämä “moninpeli” jää pintapuoliseksi lisäksi.

Wild Area on laaja ja sinne palaa mielellään jahtaamaan puuttuvia Pokemoneja, sekä kehittämään vanhoja. Aikansa Wild Arealla könyttyään, voi siirtyä taas päätarinan pariin ja päinvastoin. Siirtymät alueelta toiselle ovat paljon näpsäkämpiä kuin aiemmin.

Moninpeli-ominaisuudet ovat hauskempia, jos pääset fyysisesti samassa tilassa olevan pelaajan kanssa pelailemaan. Sopii erittäin hyvin kahden Switchin talouteen parisuhdeiltoihin, voin kertoa näin omakohtaisena kokemusvinkkinä teille pelipariskunnille.

Wild Area on ehdottomasti tämän pokemon-pelin suola tarinan jäädessä helposti taustalle. Wild Area on kuin Pokemon Go, mutta ei tarvitse poistua pois kotisohvalta.

Ei sul mittä vaihturii olisis?

Pokémon Sword ja Shield ovat muutamaa ekslusiivia pokemonia ja Gym-mestaria lukuunottamatta identtiset, eli kumpi peli tulee valituksi, on täysin makukysymys. Kumpaakin peliä testanneena kahden Switchin taloudessa nousee molempien osien hyöty esiin, kun kumpainenkin pelaaja voi hankkia toiselle puuttuvia Pokemoneja. Tämä sama toki onnistuu yhdelläkin pelillä ja netin välityksellä.

Treidaaminen on helpompaa jos tuntee treidaajan, mutta voi sitä täysin arvallakin lähetellä pokemonejaan vaihdettavaksi. Yleensä takaisin tulee joku peruspoksu huonoilla tasoilla.

Ei mikään ray-tracing-pioneeri

Grafiikat pelissä ovat ajastaan hieman jäljessä, mutta Pokemonit itsessään näyttävät hyvältä ja ovat loistavasti animoituja. Maastot taas, varsinkin Wild Areassa eivät ole kovin kummoiset. Kaupungit tuntuvat paljon isommilta tässä versiossa kuin aiemmissa, vaikkakin saa edelleen ihmetellä, miksei vapaa kamera tullut muillekin alueille, kuin Wild Areaan.

Tämä kiinteän kamerakulman ja vapaan kontrasti luo hieman irrallisen fiiliksen Wild Arean ja tarina-alueiden välille.

Musiikit ja ääniefektit ovat taattua Pokemon-laatua. Hahmojen puheet ovat edelleen tekstiruutuja hahmojen samalla liikutellessa suuta. Tuntuu vanhanaikaiselta, mutta samalla nostalgiselta.

Siinäkö se?

Pokémon Sword & Shield tarjoilevat suoraviivaisempaa kokemusta Pokemonin pääsarjan peleistä. Harmillisesti pokémonien kaappaaminen on vanhankaltainen täysin satunnainen pallonheitto nappia painamalla. Let’s Go -pelit ja Pokemon Go sentään uudistivat pallukan heittoa fyysisempään taitoa vaativampaan suuntaan. Siksi on harmi ettei tämä uudistus siirtynyt Swordiin ja Shieldiin. Muuten peli on moottoriltaan virtaviivaisempi, mutta rungoltaan vanhahtava.

Tuttuus tuo nostalgiaa ja Japanissa pidetään tuttuuden tunteesta (vrt. Dragon Quest –pelit). Tästä kulmasta on ymmärrettävää, ettei suuria muutoksia haluttu tehdä.

Wild Area on hyvä kokeilu, ja toivottavasti Game Freak -pelistudio vie kokeilua pidemmälle tulevissa Pokemon peleissä. Avoimen pelimaailman Pokemon voisi olla upea kokemus ja jo Wild Area antaa siitä osviittaa.

Peli on tuttu ja turvallinen ja tässä mielessä varma valinta sarjan faneille ja uusille tulokkaille.

Onko tämä minulle? Kiitti, kai?

Pokemon Sword ja Shield on varmoja askeleita ottava osa Pokémon-sarjaa, joka pysyttäytyy enemmän vanhassa, virtaviivaistaen kokemusta parempaan suuntaan. Tarina ei ole mitään uutta taivaan alla, ja jotenkin edellisten Sun & Moon pelien tarina iski ainakin meikäläiseen kovemmin. Wild Area on silti todella herkkua ja onhan se niin makeaa nähdä Pokemonit isolla ruudulla höntyilemässä pääsarjan pelissä.

Faneille suositus, uusille tulokkaille lämmin suositus. Jos tykkäsi aiemmista osista, tykkää tästäkin. Tulossa on myös Season Passin mukana uusia Wild Area -alueita ja pokemoneja, eli lämmin suositus Season Passillekin.