Rampage pelistä tutut jättimonsterit ravaavat isolle ruudulle Dwayne Johnsonin kera. Onnistuuko monsteripaini viihdyttämään, vai murskautuuko fiilis kuin elokuvan tapahtumapaikkana toimiva Chigago?
Työkseen kädellisiä tutkiva Davis Okoye (Dwayne Johnson) on monessa liemessä keitetty, epäsosiaalinen eläinten ystävä. Sen sijaan Okoye on muodostanut tiiviin ystävyyden George nimisen albiinogorillan kanssa. Ystävysten väliin tipahtaa kuitenkin taivaalta aseellistettua DNA:ta sisältävää kaasua, joka joutuu lähes suoraan Georgen syliin. Georgen hengitettyä kaasua, alkaa George kasvaa kiihtyvällä tahdilla ja samaan aikaan hänen aggressiivisuutensa kiihtyy kovaa vauhtia. George ei ole ainoa eläin, joka on hengittänyt kaasua. Ongelmien kasvaessa räjähdysmäisesti, soppaa hämmentää samalla Claire Wyden (Malin Akerman) yhtiöineen, jotka ovat asekaasun takana. Wyden haluaa kadonneet DNAnsa takaisin keinoja kaihtamatta.
Kasibittisestä pelihitistä elokuvaksi
Rampage-elokuva perustuu löyhästi Midwayn samannimiseen kolikko- ja videopeliin. Pelissä jättimäiset eläinmonsterit mättivät toisiaan turpaan keskellä kaupunkia. Pelin tarinassa ihmiset olivat muuttuneet jättimäisiksi eläimiksi, kun taas leffassa eläimet ovat mutatoituneet jättimäisiksi. Pelissä hahmot muistuttivat ihmistä jollain tavoin, mutta elokuvassa monsterit ovat yhdistelmä erilaisia eläimiä, pääeläimen ollessa vallitseva piirre.
Perinteinen viihde-elokuva
Rampage on melko perinteinen popcorn-leffa, josta syvyyttä ei ihan hirveästi löydy. Sen sijaan Rampagesta löytyy sitäkin enemmän rytinää ja rytkettä.
George gorillan persoonilluus on hyvin rakennettu, ja Georgen kohtaloa jännittää ihan loppumetreille. Dwayne Johnson siinä sivussa juoksentelee, välillä ampuu ja välillä lentelee helikopteria. Perussettiä siis.
Monsterit ovat hyvin tehtyjä. Meininki on melko sarjakuvamaista. Rampagea katsoessa viihtyy sen vajaan kaksituntisen aivan mainiosti. En tiedä johtuiko Scape-salista, mutta leffan värimaailma oli välillä todella tylsän valju. 3D tuo oman pikkumausteensa, olematta silti ärsyttävä.
Rampagessa kaikki toiminta tähtää pelistä tuttuun hirviö vastaan hirviö -meininkiin, ja sitä kohti mennäänkin koko elokuva ajan. Syystäkin matsit ovat jätetty loppuun, siksi matka sinne tuntuu välillä vähän laahaavalta. Rampage on niitä harvoja leffoja, jotka toimivat lähes ainoastaan isolla ruudulla. Kotiruduulla jättiturpakäräjät todennäköisesti jäävät vaisuksi ja etäiseksi kokemukseksi.
