Roma-arvostelu (Blu-ray) – Elämänmakuinen kulttyyriapaus

Roma on ohjaaja Alfonso Cuarónin henkilökohtainen fiilistely 1970-luvun keskiluokkaisesta elämästä ilman sen kummempia kikkailuja.

Roma ei suinkaan sijoitu Roomaan vaan, Mexico Cityyn. Elokuva on erään perheen vuosi, jossa sattuu ja tapahtuu. Leffa on ohjaaja Alfonso Cuarónin kahdeksas elokuva, jossa hän muistelee ja tunnelmoi oman elämänsä lapsuutta, ja pyrkii tuomaan sen kaikkien koettavaksi hyvine ja huonoine käänteineen.

Tarina elämästä

Roma on niin elämänmakuinen elokuva kuin olla ja voi. Leffan kuvaus on yksinkertaista pannausta oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Kuvat ovat pitkiä, joten katsoja pääsee oikeasti pysähtymään 1970-luvun alun meksikolaiseen arkeen.

Henkilöihin saa yllättävän nopeasti tarttumapinnan, vaikka koko leffassa ei tapahdu kovin ihmeellisiä asioita. Kaikki on arkista ja arkea. Siitä Roma kertookin – arjesta silloin muinoin muualla.

Alfonso Cuarón onnistuu elokuvansa tunnelmassa ja tarinankerronnassa hienosti. Kaikki näyttää aidolta ja uskottavalta. Lapset vilisevät ja riehuvat, aikuiset ovat stresseissä, arki on sekä raskasta että inhottavaa.

Roma on poikkeuksellinen elokuva. Se ei jyrise, mutta se jää mieleen.

Mitä kivaa ekstroissa?

Elokuvan Blu-ray-versio sisältää kattauksen ekstroja, joissa päästään oikein färifilmin keinoin tarkastelemaan elokuvan kuvauksia. Kurkistukset ovat jännittäviä, sillä kaikki näyttää niin erilaiselta elokuvan itsensä ollessa mustavalkoinen.

Lisäksi leffan mukana toimitetaan printtiprosyyri vanhojen CD-levyjen tapaan, jossa avataan Roma-elokuvan kerroksia. Ja niitähän tässä riittää.

Kenelle?

Roma on suunnattu ehdottomasti jo väkevästi aikuisikään ehtineille elokuvakulinaristeille ja korkeakulttüürin ystäville. Kun Hollywoodin megarymistelyt on nähty, lapsia kasvatettu 10 vuotta ja viikonloput täyttyvät kotitöistä, puutarhanhoidosta, saunomisesta, viinin hienostuneesta juomisesta ja älykkäistä keskusteluista, tiedät olevasi Roma-elokuvan yleisöä. Silloin tämä maistuu.