Kymmeniä dokumentteja ohjannut Arto Halonen on koko ikänsä seurannut, kannustanut ja rakastanut kotimaisia hiihtolegendoja – karpaaseja. Kaikki kääntyi kuitenkin nurinkurin kun reilu kymmenen vuotta sitten koko Suomen hiihtomaajoukkue kärysi omissa kotikisoissaan Lahdessa dopingingin käytöstä. Suomen hiihtokuva musertui ja kulissit kaatuivat. Seuraava kisa jossa suomalaiskarpaasit taistelivat ilman dopingia toi entisille ykkösillesijat kahdenkymmenen sijan tuntumassa. Tästä skandaalista Arto Halonen on tehnyt paljastusdokumentin.

Dalen

Dokumenttielokuvana Sinivalkoinen valhe on keskinkertainen. Sen dialogi on epäselvä, asioista poukkoillaan toiseen ja pingataan sitten takaisin 1970-luvulle, josta hypähdetään 2010-luvulle ja takaisin 1980-luvulle. Ohjaaja Halonen voiceoveraa itse koko leffaa epäselvällä sössötyksellä ja muka matalalla, mutta hiljasella kuiskausäänellä. Tätä on raivostuttava seurata, ja tuntuu että koko hiihtoskandaali ja hiihdon perushistoria pitäisi olla erittäin hyvin jo valmiiksi hanskassa. Mielestäni dokumentin pointti on pohjustaa asiat kunnolla alusta alkaen ja kertoa kronologisessa järjestyksessä koko tarina.

Mainos

Lisäksi kuvaus on haastatteluissa todella huonoa. Rajaukset ovat miten sattuu ja asettelut aivan pielessä. Elokuva näyttää kokonaisuudessaan loistavista arkistomateriaaleista huolimatta aikuisopiston dokkarikurssin harjoitustyöltä.

Skandaalipressi

Skandaalitarinana Sinivalkoinen valhe puolestaan on kiehtova. Se pureutuu syvälle pohjoismaiden hiihtohistoriaan ja käräyttää koko Suomen hiihtomaajoukkueen dopingkikkailusta jo 1970-luvulta asti. Puhdasta ja kovapäistä mainetta pitävä Kurikan jätti Juha Mieto käräytetään steroidien nappailusta.

Suomen joukkue ei kuitenkaan ole yksin. Myös norjalaiset ovat doping-kansaa, mutta heidän teknologiansa on edistyneempää, evätkä he jää kiiinni. Norskit dippailevat lisäaineita vielä todennäköisesti tänkin päivänä, mutta ison rahan tiedemiehet tietävät miten testejä kusetetaan.

Mieto

Sinivalkoisen valheen DVD toimitetaan kahdella levyllä. Toisessa on itse dokkari ja toinen on pullollaan lisämateriaalia niin hiihtoskandaalista kuin rehdistä urheilustakin.

Sinivalkoinen valhe on pääasiassa hiihtoihmisten herkkua. Siinä on ainekset loistavaan dokumenttiin, mutta lopputulos on ohjaajan raakaversio.

Mainos