Mainos
Mainio Sonic Mania saa hiukan plussaa ja ensimmäistä kertaa fyysisen julkaisun. Onko julkaisussa tarpeeksi potkua vai onko parempi kiihdytellä ohi?

Sonic Mania oli alunperin digijulkaisu, ja siitä arvio löytyypi tästä.

Pikaisesti: Sonic Mania on Sonic the Hedgehogin parhaita paloja yhdistelevä retrosiilistely 2D pikseligraffalla ja tutulla hyvällä meiningillä.

Mainos

Nyt Siili saa fyysisen kopsun käännettävillä kansipapereilla ja muutamalla Plus nimen ansaitsevilla extroilla. Jos Mania löytyy jo konsolista, niin extrat voi hankkia pelkkänä lisukkeenä.

Encore, encore!

Lisukkeina löytyy muutama uusi hahmo peruspeliin, useamman pelaajan moninpeliä ja Encore-muoto.

Encore-tilassa peruspeli saa pieniä visuaalisia muutoksia ja muuta pientä viritystä kenttiinsä ja hahmoa pääsee vaihtamaan kesken kentän. Encore-moodi on vähän kuin baarissa yöneljän jälkeen joku huutaisi alkuillan karaokebiisiä uudestaan; jos on jo valmiiksi hyvä meno, niin meneehän se, mutta jos alkaa väsyttää niin ei se encore sitä nosta huippuunsa.

Vyötiäinen ja orkku

Uudet hahmot ovat ilmeisesti repäisty jostain klassisista Sonic-jutuista, mutta ainakaan minulle hahmot eivät herättäneet mitään nostalgian kutinaa. Toisella hahmolla voi haastavasti liitää, toisella jysäytellä suoraan alaspäin voimakkaalla iskulla. Kenttiä on hieman viilailtu ottamaan uudet hahmot taitoineen huomioon. Mighty the Vyötiäinen ja Ray the lentävä orava eivät juurikaan karismaa uhku, ja pikaisella kokeilulla jäävät lähinnä pikaisen kokeilun tasolle.

Jos ei omista Sonic Maniaa entuudestaan, voi fyysinen kopsu olla ihan hyvä tapa hypätä mainion retrosiileilyn maailmaan. Jos siili on jo tehnyt pesän konsolille, en välttämättä encorea hankkisi, sillä extrat ovat lähinnä vähän lisää samaa. Sonic Mania Plus saa suosituksen uusille tulokkaille ja keräilijöille.