Marvelin Hämähäkkimiehen ollessa nyt kuuminta kuumaa Sonyn ja Marvelin onnistuneen yhteistyön sekä Imsomniac-pelistudion Marvel’s Spider-Man -pelin ansiosta, myllyttää Sony vielä hämähäkkibuumia lisää tuomalla valkokankaille graafisesti sarjakuvaa muistuttavan Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia -elokuvansa.

Spider-Man: Into the Spider-verse vyöryttää ruudulle puolen tusinaa eri ulottuvuuksien Spider-Maneja. Ns. hämisversumi ei ole mikään uusi konsepti, vaan Marvelin sarjakuvien puolella eri ulottuvuuksien hämiksiä ollaan nähty jo vuosikymmeniä. Kuusi Spider-Mania kuulostaa paljolta yhdessä elokuvassa, mutta yhteiselo sujuu kuin rasvattu.

Mainos

Kuusi hämäshäkkistä ja vieraita ulottuvuuksia

Nuori Miles Morales (Shameik Moore) elelee äitinsä ja poliisi-isänsä kanssa Brooklynissä. Miles ihailee Spider-mania, mutta Milesin isä Jefferson (Brian Tyree Henry) ei taas siedä Spider-mania ollenkaan. Milesin ollessa coolin setänsä Aaronin kanssa (Mahershala Ali) spraymaalailemassa taidetta hylätyllä alueella, puraisee erikoinen hämähäkki Milesia. Sen jälkeen Milesin elämä lähtee syöksykierteeseen, johon liittyy voimaa, vastuuta, hiukkaskiihdytintä, vieraita ulottuvuuksia, puolen tusinaa hämähäkkimiestä ja ihan lievä maailmanlopun uhka.

Esteettisesti Marvel-orgasmi

Spider-Man: Into the Spider-verse on ehkä orgastisinta hämiselokuvaa, mitä valkokangas on koskaan nuollut. Tämä hapokas ja anteeksipyytelemätön audiovisuaalinen ilotulitus on kuin olisi nappaillut vähän hassulastua kielen alle ja lähtenyt rapean sykkivälle tripille mielikuvituksen lähteille. Animaatiotyyli yhdistelee 3D-animaatiota ja käsinpiirrettyjä visuaaleja, sarjakuvamaisilla tekstuureilla. Lopputulos on hämmästyttävän upea.

Elokuvan soundtrack iskee 6-0 tykitystä lempeillä tuneilla ja väkevillä biiteillä. Musiikki ja visuaalinen ilme on vahvasti sidoksissa tarinaan ja kaikki osaset tukevat ja täydentävät toisiaan upeasti.

“audiovisuaalinen ilotulitus on kuin olisi nappaillut vähän hassulastua kielen alle ja lähtenyt rapean sykkivälle tripille”

Into the Spider-verse tarina on pohjimmiltaan yksinkertainen, mutta silti täynnä moniulotteisia hahmoja. Yksikään ratkaisu tarinassa ei ole ratkaisuiltaan yksinkertainen ja hahmoilla on jatkuvasti paljon pelissä. Tämä välittyy yleisöön letkeästä otteesta huolimatta.

Milesin tarina on myös virkistävää vaihtelua jatkuvalle hämisreboottailuille. Elokuvassa on kaikkea; huumoria, surua, pelkoa ja voimaa. Kaikkea tätä sopivassa määrin, eikä yhtään tylsää hetkeä.

Tarina kertoo pohjimmiltaan oman paikkansa löytämisestä, itsensä hyväksymisestä ja siitä, miten jokainen voi tehdä hyvää, oli voimia tai ei. Spider-man: Into the Spider-verse uskaltaa tehdä rohkeita valintoja nöyristelemättä ja kumartelematta.

Spider-man: Into the Spider-versesta kaikkein eniten irti saavat varmasti hämisfanit, mutta onneksi tätä elokuvaa ei ole tehty pelkästään faneille. Spider-man: Into the Spider-versen tarina resonoi varmasti katsojaan, kuin katsojaan ja elokuvan audiovisuaalinen ilotulitus on melko helppo tapa kutitella aivojaan mukavasti.

Tuoretta Marvel’s Spider-Mania pelanneet, voivat bongailla elokuvasta melko tuttuja näkyjä, ja muutenkin elokuva on täynnä pieniä viittauksia, mm. aiempiin Spider-Man -elokuviin. Monen ulottuvuuden yhteentörmäys tarinassa vapauttaa elokuvan tekijät lähes LEGO Elokuva -leffan kaltaiselle happotripille. Onneksi aisat sentään pysyvät hyvin käsissä ja kyydistä poistuu leveä hymy suulla.

Kannattaako käydä katsomassa?

Spider-Man: Into the Spider-verse kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa ja raahata kaverit tai puoliskot messiin. Elokuva toimii loistavasti 2D-versionakin, mutta pääsee täysiin etuuksiinsa 3D-versiossa. Spider-man: Into the Spider-verse on mahdollisesti parasta, mitä Spider-man elokuvat voivat tai voisivat tarjota. Tämä kannattaa kokea isolta ruudulta, hyvässä seurassa ja useita kertoja! Annan täydet 100/5 pistettä! Lakkaa lukemasta ja mene varaamaan liput!

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia
Edellinen artikkeliDisney nappasi Marvel-tähdet seuraavan animaationsa pääosiin
Seuraava artikkeliInsurgency: Sandstorm -arvostelu – Simulaatiosotaa hiekkamyrskyjen keskellä
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.