Kun Capcom julkaisi Street Fighter II -pelin vuonna 1991, se ei aavistanut luoneensa yhtä historian vaikutusvaltaisimmista videopeleistä. Vielä vähemmän Capcom osasi arvata, että muutaman vuoden kuluttua Hollywood lähtisi rahastamaan pelin suosiolla tavalla, jota voisi hyvällä tahdolla kutsua kunnianhimoiseksi — ja realistisemmin itsetuhoiseksi.
Street Fighter (1994) -elokuvan ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi valikoitui Steven E. de Souza, joka oli tunnettu toimintakomedioiden parissa (Die Hard, Commando). Hän lobbasi Capcomille idean, jossa pelin hajanaisesta hahmogalleriasta punottaisiin yksinkertainen, poliittisesti sävytetty tarina. Tämä oli alku sille, mikä tunnetaan nykyisin nimellä Street Fighter (1994) — tai vähemmän mairittelevasti: ”se toinen videopelielokuva, joka ei ole Super Mario Bros (1993).”
Jean-Claude Van Damme — Kova nyrkki, heikko sydän
Pääosan kenraali William Guilea tarjottiin ensin Jean-Claude Van Dammelle, jonka agentti tarttui tilaisuuteen sekunneissa. Van Damme sai roolistaan raportoiden 8 miljoonaa dollaria — kolmasosan koko elokuvan budjetista. Rahalle sai vastinetta pääasiassa julkisuusarvossa, sillä kuvausten aikana Van Damme ei tunnetusti pysynyt poissa Bangkokin yöelämästä — eikä kokaiinista.
Toiseksi suurin nimi oli Kylie Minogue, australialainen popprinsessa, joka palkattiin Cammyksi lähinnä siksi, että Australian elokuvakomissio vaati paikallista edustusta vastineeksi kuvauspaikkojen avustuksista.
Loput näyttelijät olivat kootut sekametelisoppa: Raul Julia viimeisessä roolissaan diktaattori M. Bisonina, Ming-Na Wen toimittaja Chun-Lina ja Wes Studi Sagatina. Käytännössä näyttelijävalinnat tehtiinkin sillä periaatteella, että kuka tahansa vapaa saatiin kiinni Capcomin pyöreän neuvottelupöydän ääreltä.
Hypetystä ilman pohjaa
Street Fighterin markkinointi oli oma taidemuotonsa. Elokuvasta julkaistiin kymmeniä oheistuotteita: figuureja, sarjakuvia, jopa arcade-peli, joka perustui elokuvaan, joka perustui peliin. Tämän metatason sekasotkun voisi vielä antaa anteeksi, jos itse elokuva olisi ollut katsojien mieleen.
Universal Pictures lanseerasi elokuvan jouluksi 1994, toivoen keräävänsä videopelinsä pelastusrenkaalla teinit teattereihin. Alku lupasi hyvää: avausviikonlopun lipputulot Yhdysvalloissa ylittivät 9 miljoonaa dollaria. Lopullinen tuotto maailmalla kivusi yli 99 miljoonaan dollariin, mutta tuotantokustannuksiin (35 miljoonaa) ja markkinointiin nähden tulos oli lähinä siedettävä.
Taistelu katsojien armottomuutta vastaan
Elokuvan vastaanotto oli murskaava — kriitikoiden toimesta. Erityisesti Raul Julian teatraalinen ylinäyttely sai kehuja, mutta muuten elokuvaa pidettiin epäjohdonmukaisena, visuaalisesti halpana ja juonellisesti sekavana. Ironisesti Street Fighter muistutti juuri sitä videopeliä, johon sen ei olisi kuulunut perustua: nopeita, irrallisia kohtauksia ilman syvällisempää merkitystä tai rakentavaa rytmiä.
Myöhemmin Steven E. de Souza on itse myöntänyt tuotannon olleen painajainen. Capcom puuttui jatkuvasti käsikirjoitukseen, studio painosti toimintakohtauksia lisäämään ja kuvausaikataulu venyi sekä näyttelijäiden sairastelun että Van Dammen juhlimisen vuoksi.
Miksi uutta elokuvaa ei ole vielä tehty?
Ehkei ole reilua väittää, ettei Street Fighter olisi jättänyt perintöänsä. Vuonna 2009 julkaistu Street Fighter: The Legend of Chun-Li koetti nollata tilanteen, mutta sen katastrofaalinen vastaanotto (sekä kaupallisesti että kriittisesti) lukitsi pelisarjan pitkäksi aikaa Hollywoodin mustalle listalle.
Lisenssiongelmat, fanien traumaattiset muistot sekä videopelielokuvien yleistä huono maine ovat pitäneet Street Fighterin visusti elokuvatuottajien ”ehkä joskus” -kategoriaan kuuluvana projektina. Vasta aivan viime vuosina, kun Mortal Kombatin ja Sonic the Hedgehogin elokuvaversiot ovat menestyneet hyvin, on herännyt keskustelua mahdollisesta uudesta Street Fighter -filmatisoinnista.
Tähän mennessä kukaan ei kuitenkaan ole ilmoittautunut vapaaehtoiseksi astumaan Van Dammen saappaisiin. Ehkei siksi, että ne olisivat liian suuret, vaan siksi, että ne haisevat vieläkin Bangkokiin jääneiltä öiltä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.