Mainos
Jurassic World: Dominion niputtaa yhteen kaksi Jurassic Park -trilogiaa. Riittääkö nostalgian noste, vai laskeeko fiilikset kuin brontosaurukseen häntä?

Michael Crichton on kirjailija, jonka kynästä on lähtenyt useampi trilleri, joissa teknologia aiheuttaa isoja ongelmia ympärilleen. Hänen tarinoitaan on ammennettu useasti elokuviksi asti. Elokuvafilmatisointeihin kuuluu mm. Sphere, The Andromeda Strain, Westworld, Congo ja tietenkin Jurassic Park.

Pätkästä DNA:ta kassamagneetiksi

Ensimmäinen Jurassic Park ilmestyi vuonna 1993. Steven Spielbergin ohjaama dinosauruspuistosta kertova seikkailuelokuva oli aikanaan suurmenestys ja sen dinosaurustehosteet hämmästyttivät ihmisiä ympäri maailmaa.

Mainos

Alkuperäisessä elokuvassa pääosia esittivät Sam Neill, Laura Dern ja aina yhtä erikoinen Jeff Goldblum.

Ensimmäinen Jurassic Park sai myös kaksi jatko-osaa, jotka eivät olleet läheskään yhtä isoja menestyksiä, mutta tuottivat silti kassaan kivan määrän kolikoita.

Jurassic Park -elokuvissa meripihkasta löytyneestä hyttysestä saatiin irrotettua dinosaurusten DNA:ta ja sen avulla kloonailtiin uusia dinoja ihmisten hämmästeltäväksi. Kaikki kuitenkin meni mm. ihmisten ahneuden takia päin vittua ja pian ihmiset saivatkin hämmästelyn sijaan paeta jurakauden jöröjukkia.

Monella nuorempana Jurassic Parkin nähneellä saattaa vieläkin heräillä kutkuttavia muistoja, kun näkee vesilasin, jossa tärinä aiheuttaa värinää. Kenelle ei olisi jäänyt mieleen “Clever girl” -raptorit. Ei siis bändi Raptori, vaan laumassa metsästävät petomaiset velociraptor-dinosaurukset.

Kolmannen, eli vuonna 2001 ilmestyneen Jurassi Park III:n myötä homma pistettiin pakettiin ja jäihin. Ihmiset olivat kasvaneet ulos dinosauruksista, ja oli aika muille rahastuksen keinoille.

Sam Neill ja Ariana Richards alkuperäisessä Jurassic Park -elokuvassa vuonna 1993.

 

Vuonna 2015 joku päättäjä jossain aavisteli, että sukupolvi on vaihtunut ja uudet piltit voisivat jälleen innostua dinosauruksista. Niinpä dinosauruspuisto avattiin jälleen soft rebootatun Jurassic Worldin muodossa.

Jurassic Worldissa Chris Pratt sekä Bryce Dalls Howard esittivät päärooleja.

Jurassic World tuotti noin puolitoistakertaisen tuoton Jurassic Parkiin nähden, mutta sillä oli myös kaksi kertaa isompi budjetti. Alkuperäinen Jurassic Park tuotti 60 miljoonan budjetilla piirun päälle miljardin, ja sen dinosaurukset näyttivät hitosti paremmalta, kuin Jurassic Worldin digidinot.

Tuotoista päätellen maailma oli jälleen valmis dinomaniaan, joten Jurassic World sai myös kaksi jatko-osaa. Jurassic World: Dominion on sekä Jurassic World -trilogian, että Jurassic Parkin päätösjakso, sillä se yhdistää kummankin sarjan pääosanäyttelijät samaan dinohuuruiseen seikkailuun.

Saavatko nuoret katsojat nostalgiasta mitään irti, ja jaksaako vanhoja nostalgia enää kutsua dinopuiston lippuluukulle?

Mitäs täällä tapahtuu?

Jurassic World: Fallen Kingdomin jälkeen Claire Dearing (Dallas Howard) ja Owen Grady (Pratt) asustelevat keskellä metsää ja piilottelevat kriminaalien havittelemaa Maisie Lockwoodia (Isabella Sermon) – joka sattuu olemaan ihmisklooni ja pitämään DNA:ssaan todella arvokasta tietoa. Claire tekee kuutamokeikkaa dinojen vapauttajana, Maise halajaa ihmisten ilmoille ja Owen tekee dino-cowboyn hanttihommia.

Kaaosteoreetikko Ian Malcolm (Goldblum) kutsuu Ellie Satlerin (Dern) Biosynin saarelle, jossa sijaitsee dinojen suojelupuisto. Ellie tutkii jättiläismäisten sirkkojen aiheuttamaa ruokahävikkiä ja pyytää avukseen jälleen palentologisille kaivauksille vetäytynyttä Alan Grantia (Neill).

Ianin mielestä Lewis Dodgsonin (Campbell Scott) vetämässä Biosynissä on jotain mätää, vaikkakin Lewis vaikuttaa lähinnä hyväntahtoiselta, mutta sosiaalisesti kömpelöltä ajattelijalta.

Erinäisten mutkien kautta molemmat ryhmittymät päätyvät saarelle, jossa salaisuuden verho alkaa vetäytyä samalla kun toinen toistaan hurjemmat dinot lähestyvät.

Riittääkö DNA:sta vielä uuteen leffaklooniin?

Jurassic World: Dominion -elokuvassa ei ole juuri mitään uutta kerrottavaa, vaan se tuntuu lähinnä aiempien leffojen hiilikopiolta. Mukaan on ympätty myös jonkin verran saarnaavaa ympäristötietoutta, joka aina vähän lässäyttää tunnelmaa. Ilman saarnaakin voi kertoa tärkeistä asioista.

Tässä elokuvassa tärkeintä on selkeästi tekijöidensä palkka. Kaikista paistaa kilometrien päähän, että tämä leffa on tehty ihan rutiinilla ja puhtaasti rahan takia.

Hitaasti hyvä tulee housuihin

Jurassic World: Dominion kestää melkein kolme varttia käynnistyäkseen kunnolla. Siihen asti tyyppejä kierrätetään eri paikoissa pökkelöimässä pahvisissa tunnelmissa. Mikään ei oikein kosketa. Sitten meininki räjähtää ja katsoja liimautuu penkkiin yhdessä hurjimmista toimintakohtauksista joka kulminoituu kuumottavaan takaa-ajoon.

Tästä eteenpäin Jurassic World: Dominion vierittää katsojalle pikku katastrofeja ja niiden kanssa tahimista yksi toisensa jälkeen, ja meininki on vähintään viihdyttävää.

Kun elokuva on saapunut finaaliinsa, ei katsojassa tunnu oikein mikään enää miltään. Loppuun on saatu myös ripaus godzillamaista Kaiju-taistelua, jossa ihmiset siirtyvät sivuosaan.

Jos jaksaa istuskella penkissään liikaa kiemurtelematta aluksi 45 minuuttia, tarjoilee leffa jännitystä, vaikkei emotionaalista sidettä hahmoihin synnykään.

Tyhjä kuori

Jurassic World: Dominion yrittää ratsastaa alkuperäisen trilogian nostalgialla, tuomalla vanhat tutut hahmot ruutuunsa. Jokaisessä näyttelijässä näkyy kuitenkin se, etteivät he oikein saa otetta vanhasta roolistaan, joko yrittämällä liikaa, tai yrittämällä aivan liian vähän. Tämä koskee myös uudemman Jurassic Worldin näyttelijöitä.

Raha haisee kilometrien päähän. Onneksi elokuvassa on sentään muutama aika siisti uusi dino, sekä paljon jännittäviä kohtia, kunhan alun kärsii läpi.

Jurassic World: Dominion on kaksi ja puolituntinen popcorn-leffa, joka tarjoaa ison palan pahvia alkuunsa ja makiaa viihdettä loppuosan, mutta ei täytä mahaa, saati kutkuta aivoja. Tämän onton kokemuksen jälkeen dinopuisto voisi jo iskeä lopullisen lapun luukulle.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Jurassic World: Dominion
Edellinen artikkeliHideo Kojima työstämässä Overdose-nimistä kauhupeliä
Seuraava artikkeliCall of Duty Modern Warfare II sai julkaisupäivänsä ja -trailerin
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.
jurassic-world-dominion-arvosteluJurassic World: Dominon on hurjia dinokohtauksia pullollaan, mutta tarjoaa lopulta lähinnä onton kokemuksen, jossa rahastuksen maku jää viipyilemään suupielille. Elokuva liimaa 2/3:sta penkkiin hurjilla kohtauksillaan, ja lopun edestä tuskastuttaa mitäänsanomattamalla juonellaan ja ympäristösaarnoillaan. Ei jatkoon enää, pliis.