Viisi kaverusta ovat pelanneet hippaa lapsuudestaan saakka aina keski-ikään asti. Neljällä kaveruksella on ääretön pakkomielle saada yksi veikkosista kiinni, sillä häntä ei ole kukaan onnistunut nappaan 30 vuoden aikana.

Muistatko, minkälaista oli leikkiä lapsena hippaa? Miksi sitä ei leikitä enää aikuisena? Koska meillä on kaikki teknologia, kiireet, urat, ruuhkavuodet ja videopelit sekä leffat. Ei tarvitse. Mutta ehkä pitäisi, sillä ainakin se näyttää Tag – Kiinni jäit! -elokuvassa varsin hauskalta.

Leffa seuraa viittä kaverusta Hogania, Reggieta, Bobia, Randya ja Jerrya, jotka ovat pelanneet hippaa joka toukokuu koko ikänsä ajan. Sääntöjä on kolme ja kaikki ovat allekirjoittaneet ne. Peli alkaa 1. toukokuuta ja päättyy 30. toukokuuta klo 24.00. Jerry (Jeremy Renner) on joukon ainut, jota ei ole koskaan saatu tägättyä. Ukkojen ikääntyessä, paineet kasvavat ja nelikko päättää tehdä kaikkensa saadakseen Jerryn vihdoin nalkkiin.

Perustuu tositapahtumiin

Mikä parasta, Tag perustuu tositapahtumiin. Elokuvaa on hieman väritetty alkuperäisten jenkkien hippaleikistä, mutta Blu-ray-ekstroissa esitellyt oikean maailman isännät ovat aika villiä sakkia itsekin.

Leffan päärooleihin on pestattu Kauhea kankkunen -tähti Ed Helms, Get Outista tuttu Lil Rel Howery, Mad Men -mies Jon Hamm sekä monien megaleffojen sivutähti Jake Johnson. Naisrooleissa vilahtelevat Annabelle Wallis, Isla Fisher ja Leslie Bibb. Roolikattaus on täydellinen. Henkilökemiat toimivat.

Itse hahmot ovat kuitenkin niin villejä, että yhteenkään hahmoon ei löydä helppoa samaistumispintaa. Elokuvan katselu jääkin koko joukon seuraamiseen ennemmin kuin yhteenkään yksittäiseen henkilöön kiinnittymiseen.

Itse tarina on varsin kiva. Elokuvan asetelma on rakennettu hyvin, sillä vasta loppua kohden katsojalle tulee sellainen olo, että tietää miten leffa loppuu. Silti ainakin itse yllätyin, vaikka olinkin tietävinäni ratkaisun. Tag on kuitenkin kertakäyttöinen komedia, joten kun sen on nähnyt, on se helppo unohtaa. Viiden vuoden välein se toimii kyllä varmasti esimerkiksi tv:stä katsottuna. Huumori on hassuhkoa, mutta ei taatusti saa katsojaa repeämään naurusta kertaakaan.

Entäpä ne ekstrat?

Blu-ray-ekstrojen kattaus on tyypillinen. Kiinnostavin klippi on itse oikein hippailijoiden esittely. Koosteessa nähdään myös herrojen omaa videoaineistoa vuosien varrelta. Tämän jälkeen huomaa, miten elokuvatuotannossa on hyödynnetty samoja rekvisiittoja.