Mainos
Hän oli menettänyt jo kaiken muun, mutta kun hänen ainoa perheenjäsenensä menehtyy sivullisena uhrina, on jäljellä enää vain kosto. Jackie Chan esittää kerrankin ikäistään, mutta se ei onneksi vähennä iskujen voimaa.

Ngoc Minh Quan (Jackie Chan) viettää eläkepäiviään omistamansa ravintolan yläkerrassa, yhdessä tyttärensä kanssa. Eräänä päivänä tytär menehtyy terroristihyökkäyksessä ja Quanille jää elämään ainoastaan kosto. Aito-IRA:ksi ilmoittautunut ja pommin nimiinsä ottanut irlantilainen organisaatio valmistelee jo uutta iskua. Quan etsii kuumeisesti syyllisiä ja kun irlantilainen vara-ministeri Liam Hennessy (Pierce Brosnan) kommentoi televisiossa pommia ja kertoo avoimesti menneisyyden radikaalitaustastaan, saa Quan kohteen. Quanilla on enää yksi tavoite: syyllisten nimet otetaan esille, keinoja kaihtamatta.

Martin Campbellin (Casino Royale, GoldenEye, Green Lantern) ohjaama The Foreigner perustuu Stephen Leatherin The Chinaman -tarinaan. David Marconi kynäili tarinasta käsikirjoituksen, ja herran krediitreihin kuuluu mm. Live Free or Die Hard, sekä Enemy of the State. Tarina itsessään on hidastempoinen poliittisilla kiemuroilla kuorrutettu kostotarina, jossa sattumoisin entisen erikoisjoukkojen jäsenen tytär otetaan sivullisena hengiltä ja daddy-o lähtee kostoretkelle. Tarinallisesti ei siis mitään uutta auringon alla. Miellyttävää vaihtelua toki se, että tuodaan esille myös muita kuin lähi-idän terrorismihyökkäyksiä, muistuttaen, että kyllä sitä kalpeanaamatkin pystyvät.

Mainos

Jackie Chan vanhana herrana

Jackie Chan surevana isänä on hillitty ja rikkinäinen. Kerrankin Jackie Chan esittää oman ikäistään. Tämä ei tosin vähennä yhtään iskujen voimaa. Mies on selvästi rikkinäinen ja tuntuu kuin joka ikisen Jackie Chan elokuvan paino näkyisi nyt miehen habituksessa ja jäykissä luissa. Taistelun alkaessa mies on edelleen kuin tornado, mutta loukkaantumiset tekevät kipeää ja vammat hidastavat toimintaa. Tämä luo kerrankin sellaisen tunteen Jackie Chanin leffoissa, että mitä jos hän selviäkään loppuun asti. Harmillista että miehen kärsimys sulkeutuu emotionaalisen muurin taakse, ja katsoja ei pääse Quanin pinnan alle.

Hra Chan viihtyy vihreässä.

Pierce Brosnan vastaparina vaimoaan pettävänä irkkupolitiikko Liam Hennessynä on osin uskottava, osin pirun naurettava. Miehen irkkuaksentti ei istu oikein millään tavalla hänen suuhunsa, ja välillä se tuntuu unohtuvan muutenkin. Eräs kidutuskohta on kyllä melko vahva suoritus Brosnanilta. Roolisuoritus jää vähän vaisuksi ja epätasaiseksi kuitenkin.

Teknisesti kuin tv-elokuva

Kuvaustyyliltään elokuva on jotenkin kovin brittiläinen, ja jopa siinä mielessä, että elokuva muistuttaa välillä tv-elokuvaa. Äänisuunnittelussa kuuluu lintujen lurautuksetkin ulkona maalla, ja tunnelma on välillä jopa turhan seesteinen. Sitten kun tapahtuu, niin tapahtuu rytinällä. Taistelukohtaukset ovat mannaa, ja Quanin ansojen rakentelut on viihdyttävää katseltavaa. Poliittiset kiemurat tuntuvat varsin irralliselta. Niissä meininki tipahtaa välillä turhan puhuva-pää-tj-tj-tj meiningiksi. Elokuvan musiikki on melko eeppistä synatrackia täynnä ja sopii hyvin tälläiseen slow-burn-trilleriin.

The Foreigner harmillisesti jää toteutuksessaan keskitasolle, eikä oikein muutamaa taistelukohtausta lukuunottamatta nouse huomiokynnyksen yläpuolelle. Jackie Chan vetää hyvän, joskin etäiseksi jäävän roolin. Kannattaa tämä silti katsoa, jos ei teatterissa, niin sitten kotisohvalla joskus blyyreiltä.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
The Foreigner
Edellinen artikkeliLady Macbeth -arvostelu – Viktoriaaninen seinäruusu raivaa esteet tieltään
Seuraava artikkeliXbox One X liian tehoton PlayerUnknown’s Battlegrounds:lle?
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.
the-foreignerThe Foreigner harmillisesti jää toteutuksessaan keskitasolle, eikä oikein muutamaa taistelukohtausta lukuunottamatta nouse huomiokynnyksen yläpuolelle. Jackie Chan vetää hyvän, joskin etäiseksi jäävän roolin. Kannattaa tämä silti katsoa, jos ei teatterissa, niin sitten kotisohvalla joskus blyyreiltä.