Kuka perusti Mäkkärin? Tai oikeastaan, kuka keksi vuokrata tontit Mäkkäreiden alta ja tehdä niillä miljoonia?

Pikaruokaravintoloiden kiistaton kuningas McDonald’s-ketju on tuttu paikka jokaiselle Kaloriina Pekoniinalle – rasvasta nauttivalle kulinarismin suurkuluttajalle, malttamattomalle mässäilijälle – eli meille kaikille. McDonald’s-organisaation kehittyminen ja laajeneminen globaaliksi suuryhtiöksi on oletettua kiehtovampi tarina, jonka The Founder kertoo.

Pikapohjustuksena (koska pikaruokaa syövillä on kiire), elokuvassa eletään vuotta 1954, jossa pitelökonemyyjä Ray Kroc (Michael Keaton) löytää maaseudulta täydellisen konseptin omaavan grillin. Mies rakastuu grillin toimintaperiaatteeseen niin paljon, että haluaa ostaa siitä osakkuuden ja pyrkiä tekemään siitä maan laajuisen menestystarinan. Niuhot McDonaldin perustajaveljekset sanelevat kuitenkin muutosvastarintaisina kaikkiin uudistusideoihin kieltäviä päätöksiä.

The Founder on biografiana äärimmäisen kiehtova. Asiaan perehtymätön katsoja tietysti olettaa, että Keaton on perustajaheppu, joka raivaa Mäkkärin Amerikan herruuteen kuten Steve Jobs. Tässä oletuksessa mennään kuitenkin metsään, ja sen tarinan kertominen onkin mielenkiintoisinta elokuvaviihdettä kotvaan.

Keaton itse hallitsee elokuvaa voimakkaasti, joten The Founderia voidaan suosiolla kutsua Keatonin valkokangasvoittokuluksi. Mies on roolissaan täydellinen ja antaa hahmolle täydellisen samaistumistunteen, mutta myös roolin, jota on pakko vihata.

McDonaldin veljekset eivät rakastuneet moniinkaan uudistusideoihin.

Keaton ja muut näyttelijät olivat rooleissaan jopa niin hyviä, että elokuva saatiin purkitettua ennätysvauhtia. Leffaa kuvattiin tavanomaisen, yli 12-tuntisten kuvauspäivien sijaan vain 8–10-tuntisina, 22 päivässä, joka on todella harvinaista. Ohjaaja John Lee Hancock oli useimmiten tyytyväinen heti ensimmäiseen ottoon, eikä ylikuvannut mitään turhaa.

Missä ne alkuperäiset Mäkkärit ovat nyt?

Elokuvassa nähty ensimmäinen Mäkkäri on nykyisin museona, mutta ensimmäiset kultakaaret omaava kiska on edelleen pystyssä.

Suomi-Blu-ray ei ekstroilla herkuttele

Blu-ray ei valitettavasti sisällä ainuttakaan lisämateriaalia. Sen sijaan äänivaihtoehtona saa joko Dolbyn tai häviöttömän DTS-ääniraidan, joka lohduttanee hifistejä. Ei paljon, mutta sen verran, että kuulee foley-äänet syvemmin.