Battle Royale -sisällöt ovat kuumaa valuuttaa pelimaailmoissa, mutta formaatti toimii hienosti myös filmillä. Sieltähän se nimittäin vuosituhannen vaihteessa lähtikin.
Elämme nettihuutelun aikaa, jossa vastakkain ovat eri arvoja, aatteita ja ideologiota ajavat tahot. Yhdysvalloissa tähän soppaan sekottuu myös politiikka. Tässä kaikessa on lopulta kyse vain ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, mutta minkä kustannuksella? Tähän ottaa kantaa kauhuleffa, The Hunt, joka pistää veren lentämään sivistyneisyyden kunniaksi.
Tyhmät voi deletoida!
Elokuva seuraa tusinaa satunnaista ihmistä, jotka heräävät yllätystajuttomuuden jälkeen maaseudulta. Kaikilla on suussaan suukapula, joka on lukittu pienellä munalukolla. Pian läheiseltä pellolta löytyy laatikko, joka on täynnä aseita. Mutta kuka jää henkiin, kun metsän reunasta alkaa yllättäen silmitön tulitus?
Oikeastaan paljastin jo hieman liikaa. En missään tapauksessa halua kertoa leffasta enempää, sillä tarina kannattaa katsoa yllätyksineen aivan tietämättä mistään mitään. Jos leffa on näkemättä, kannattaa se katsoa ja lukea loput arvostelusta vasta sen jälkeen.
Sosiaalinen kauhuleffa
The Hunt panee vastakkain tyhmät, sivistymättömät, rasistiset ja nettitrollaavat jenkit sekä viisaat, koulutetut ja kasvissyövät ns. ylemmän sosiaaliluokan kansalaiset. Viisaat ovat keränneet joukon urpoja pellolle Battle Royale -tyyliseen koitokseen, jossa jokainen idiootti saisi maistaa omaa tyhmyyttään ennen kuolemaansa. Ainakin näin ne viisaat kuvittelevat – mutta joskus ensivaikutelma voi pettää.
The Hunt kertookin siis ensivaikutelmista ja siitä, miten pielessä ne voivat ollakaan. Se tuo palasen Final Destination -kauhua ja -silvontaa 2020-luvun elämään ysäritatsilla. Tämä on kivan raikas kulma 2010-luvun liian vakaviin kauhuleffoihin verrattuna.
Elokuva on yllätyksellinen, mutta se antaa hauskoja vihjeitä hahmoista vaatteiden kautta. Yhdellä on ysärileffoista tuttu asukokonaisuus, joka alleviivaa Tiedän mitä teit viime kesänä – ja Scream-tyylistä last girl -selviytyjää. Toisilla taas on asusteita, jotka ovat korniudessaan naurettavia, sillä ne eivät sovi hahmoille laisinkaan – tarkoituksellisesti. Jos tämä käänne meni ensimmäisellä katselukerralla ohi, on siinä oiva lisäkarkki toiselle katselukerralle, sillä tämä leffa kestää sen.
Elokuvan tarina ei toisella kierroksella enää yllätä, mutta sen yksityiskohdat ja kepeys jaksavat viihdyttää. Elokuva onkin varsinainen kauhuviihdyke ysärityyliin. Tarinankerronta on nopea, mutta simppeli. Kestoakin on sopivasti vain 1 t 30 min.
Mitä kivaa ekstroissa?
Blu-ray-versio elokuvasta sisältää vartin verran bonuskontenttia kolmen eri videon muodossa. Yhdessä paneudutaan elokuvan taustoihin ja käsikirjoitukseen, toisessa stuntteihin ja kolmannessa kuolemakohtauksiin. Ekstrat ovat lyhykäisyydessään yllättävän informatiivisia. Ne tosin spoilaavat kaiken, eli ennen leffaa ekstroja ei ole syytä vilkaista.
Kannattaako katsoa?
The Hunt on viihdyttävä vuoristorata, jossa matka on paljon tärkeämpi kuin päämäärä. Se on hauskasti kiinni internethuutamisen ajassa ja amerikkalaisen huuruisen politiikan ja kansan vastakkainasettelun maailmassa. Voin kuvitella elokuvan vanhenevan joko arvokkaasti tai todella pahasti, mutta juuri nyt se on ajankohtaisuudessaan varsin loistavaa kauhuviihdettä uutisia seuraavalle Battle Royale -peleistä kiinnostuneelle katsojalle.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.