The Last of Us Part II ei paljon esittelyjä kaipaa. Alkuperäisen julkaisusta on nelisen vuotta aikaa, joten olihan se jo aika ensimmäisen remasteroinnin. Millainen on The Last of Us Part II Remastered?
Nyt myös The Last of Us -sarjan toista kautta pusketaan huolella eteenpäin ja se herättänee ilmestyessään samanlaista kalabaliikkia kuin TLOU2-peli aikanaan. Tästä huolimatta The Last of Us Part II on todella loistava peli, jonka arvion voi lukea tästä.
Remastered eheyttää uusiksi alunperin PS4:lle ilmestyneen tapauksen. TLOU2 repi viimeisetkin mehut PS4:sta, ja sen PS4 versio hyödynsi päivityksen myötä PS5:n ominaisuuksia ja tehoja. Miksi siis tehdä TLOU2 Remastered? Miksi ostaa peli?
Voit myös kuunnella tämän arvostelun ääniversiona tästä:
You can also listen to the audio version of this review here:
Kostoa
The Last of Us Part II jatkaa Joelin ja Ellien tarinaa, sekä esittelee tukun uusia hahmoja, mukaanlukien ”fanien suosikin” Abbyn. Peli laittaa Ellien ja Abbyn kostoretkelle. Kostoa on joka puolella. Loppu on spoilereita. Älä googlaa tarinaa, jos et halua spoilaantua pahasti.
Fiilausta
TLOU2 Remastered sisältää haptiset herkut ja adaptoituvat liipasimet, totta kai. Tarinallisesti se on täysin sama peli, ja olen pitkälti samoilla linjoilla Kristian Eloluodon arvion kanssa, niin en siihen sen kummemmin puutu.
Uutukaisena TLOU2 Remastered tuo free play -pelitilan kitaransoittoon. Jipii. Oman kokemuksen mukaan dualsense ei ole totellut niin hyvin kosketusalustallaan, että soittoa tahtoisi mitenkään ylettömän paljoa ylimääräistä suorittaa. Youtubesta tosin löytyy kaikenlaisia TLOU2-soittonikkareita, niin ehkäpä tämä on joillekin kovinkin tervetullut lisä?
Uutuus on myös Speedrun-pelitila niille, jotka haluavat kilpailla siitä, kuka pelastuu Rax Pizzabuffan vessaan nopeiten, tai suorittaa TLOU2:n muita vikkelämmin.
Uusia kledjuja, on avattavissa päähahmoille. Vaihtelu virkistää sanos mummo ku pappalla kissaa pyyhki.
Ei paluuta
Suurin pihvi, ja samalla suurin syy maksaa kymppi TLO2 to remastered -upgradesta on No Return -pelitila.
No Return pistää TLOU2:n taistelut roguelike-selviytymismuottiin, jossa edetään kenttä kerrallaan vähillä resursseilla. Kentät on satunnaistettu, vihollisten ilmestymiset samoin. Kentän tehtävä on esimerkiksi tappaa kaikki tai selvitä hengissä tietyn aikaa. Tunnelma on katossa ja katto tulessa, kun kuoleman korjatessa kaikki eteneminen No Returnissa menetetään.
Pelitilassa on myös paljon avattavaa, kuten erilaisia pelitilojen muutoksia tai pelattavat hahmot omilla asekokoonpanoillaan. Tehtävien välissä pääsee rapsuttelemaan päätään, mihin päivityksiin vähäiset varantonsa käyttäisi.
Kaiken kaikkiaan No Return hyödyntää upeasti TLOU2:n jo ennestään tiivistunnelmaista taistelua ja roguelike sopii TLOU2:n taistelulle kuin hyvin öljytty nyrkki pöllönsilmään. Jos taas roguelike ei kiinnosta, on TLOU2:n päätarinallekin saatavissa permadeath valinnaisella vittumaisuudella.
Grafiikat ja äänet?
The Last of Us Part II Remastered on sen sortin remasterointi, että se tekee hienoisia fiilauksia grafiikkaan. Se näyttää niin hyvältä kuin muistaa TLOU2:n näyttäneen. Mikään ei näytä hämmästyttävästi paremmalta.
TLOU2 oli hemmetin hyvännäköinen peli ja on sitä edelleen. TLOU2 Remasteredin meriitit löytyy lähinnä vertailuvideoita kyttäämällä, sillä PS5:lla paranneltu PS4 versiokin oli varsin kaunis ja sulavaliikkeinen pikku tiikeri.
Natiivi 4K-resoluutio, vaihteleva virkistystaajuus (tuetuilla näytöillä), kasvatettu yksityiskohtien määrä, parempi tekstuuriresoluutio, animaation korkeampi sampling rate ja parannetut varjot toki tekevät ennestään mehukkaasta oikein tirisevän mehukkaan. Ainakin tavallaan.
Kannattaako ostaa?
The Last of Us Part II Remastered on hyvä peli, siinä missä TLOU2:kin on. Jos ei peliä omista ennestään, on TLOU2 Remastered PS5:lle paras tapa kokea Ellien ja Abbyn tarina. Jos taas omistaa PS4-version, on kymppi päivityksistä ja No Returnista aivan käypä hinta.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.