The Legend of Zelda: Skyward Sword ilmestyi alunperin Nintendo Wii -konsolille vuonna 2011, jolloin se jakoi uudistusten puolesta sakkia tykkääjiin ja vihaajiin. Onko aika nykyään kypsempi Zelda-seikkailun vikkelälle ranneliikkeelle?
The Legend of Zelda -sarja sai alkunsa jo vuonna 1986 Nintendo Entertainment Systemillä samannimisen pelin kera, huomiota herättävällä kultaisella pelikasetilla.
Sen ikonisen tunnusmusiikin syntytarinaan kuuluu mm. se, että alunperin ajateltuun tunnariin ei saatu tekijänoikeuksia, joten pelin säveltäjä väsäsi äkkiä jo legendaariseksi muodustuneen lurituksen.
Zelda-pelit kuuluvat Marion ja Metroidin kanssa Nintendon kolmeen kovaan kolmikkoon.
Zelda-sarjaan kuuluu myös piirrettyjä, sarjakuvaa, oheiskrääsää, sekä läjä kökköjä kolmannen osapuolen valmistamia lisenssi-spin-offeja.
Tuorein uusi Zelda-osa on Nintendo Switchille ja Wii U:lle ilmestynyt huippusuosittu The Legend of Zelda: Breath of the Wild, jonka jatko-osaa Nintendokansa odottaa kuumeisesti.
”Skyward Sword HD parantelee Wii:lle julkaistua versiota ja lykkii sen Nintendo Switchille”
The Legend of Zelda: Skyward Sword on alunperin vuonna 2011 Nintendo Wii:lle ilmestynyt Zelda-seikkailu, jossa ensimmäistä kertaa pelaaja pääsi fyysisesti ohjainta huitomalla ohjastamaan Linkin miekkaa. Tämä uudistus otettiin vastaan sekä mielenkiinnolla että kritiikillä.
Peli sai suitsutusta monella pelialan julkaisulla, mutta toisaalla sitä kritisoitiin vanhentuneista pelimekaniikoista, sekä osin epäluotettavasta liikeohjauksesta. Moni Skyward Swordin vihollinen vaatii juuri tietynlaista huitaisua joko vaaka-, pystysuoraan tai vinottain.
Peli sai kiitosta siitä, että tällä kertaa Zeldan ja Linkin välillä oli uskottava ihmissuhde.
Kronologisesti Skyward Sword on pelisarjan ensimmäinen ja Breath of the Wild toistaiseksi viimeinen, muiden sijoittuessa tähän väliin.
Peleissä esiintyvät eri Zeldat ja Linkit nimistään huolimatta eivät ole samoja, ja joidenkin pelien tarinoiden välissä on satoja vuosia.
Skyward Sword HD parantelee Wii:lle julkaistua versiota ja lykkii sen Nintendo Switchille. Wiimoten ohjaamisen pelissä korvaa nyt oikean analogitatin liikuttelu, tai niin halutessaan Switchin toisen ohjaimen heiluttelu, kahdella ohjaimella pelattaessa.
Ensimmäistä kertaa mukana on myös kameran vapaampi liikuttelu, alkuperäisessä kameran liikkuessa pääasiassa Linkin menosuunnan mukaan.
The Legend of…
Taivalla olevalla Skyloft-saarella Link, ritarioppilas, on suorittamassa viimeistä testiään, kun hänen kilpailijansa Groose, kateuden siivittämänä yrittää sotkea Linkin suoriutumista. Groose on mustasukkainen Linkin lapsuudenystävästä, Zeldasta. Suoriuduttuaan vaikeuksien jälkeen testistä, Link ja Zelda lähtevät Loftwing-linnulla voiton juhlintalennolle. Skyloftin asukkaat uskovat taivaan pilvien alla olevan ”maan” olevan lähinnä myytti. Lennon aikana Zelda kaapataan pilvien läpi jonnekin pois. Hyökkäyksen jälkeen Link havahtuu Skyloft-saarelta, jossa hän kuulee saarella olevan miekan kutsun.
Ota löysin rantein
Skyward Sword HD:n on perinteinen Zelda-peli, eli kolmannen persoonan toimintaseikkailu, jossa pelaaja ohjastaa Link-hahmoa.
Linkiä ohjataan vasemmalla tatilla, ja oikealla tatilla ohjataan Linkin miekan iskuja. Tämä ohjaustapa on uutta Skyward Sword HD:lle, sillä alkuperäisessä miekan huitelut oli hoidettava Wiimoten ranneliikkeillä. Miekkaa voi huitoa tavallaan hyvin tarkastikin, mutta kumpikaan ohjaus ei ole sataprosenttisen täydellinen. Mukavaa tosin on, että vihdoin pelaajalla on mahdollisuus valita itselleen sopiva ohjaamistapa.
Pelissä seikkaillaan erilaisilla alueilla, Skyloftin toimiessa keskusalueena. Skyward Sword ei ole avoimen pelimaailman peli, toisin kuin Zelda Breath of the Wild.
”kyseessä on jo kymmenen vuotta vanha peli”
Pelin jako alueisiin tuntuu rajoittavalta Breath of the Wildin jälkeen. Tähän on hyvä asennoitua, sillä kyseessä on kuitenkin jo kymmenen vuotta vanha peli.
Lentely Loftwingillä taivaalla on suurimmaksi osaksi sujuvaa, vaikka välillä ohjastamisessa saapi analogitatilla hieman mietiskellä. Alkuperäisessä versiossa ohjastaminen tapahtui Wiimotea liikuttelemalla. Tälläiset liikepohjaiset ohjaukset ovat syvällä Skywardin rakenteessa liikkumisesta aina taisteluun ja ongelmanratkontaan. Joskus voi olla helpompi tarttua liikeohjaukseen, jos siihen on mahdollisuus. Nintendo Switch Litellä on tyydyttävä analogitattien hellään hiplailuun.
Muita uudistuksia kontrollien lisäksi pelin HD-versiossa on suoraviivaistetut informaatiot tavaroissa, nopeampi ruudunpäivitys, hieman parempi grafiikka, skipattavat välianimaatiot, nopeutettavat tekstiruudut, puhujan nimen näkyminen keskusteluissa, amiibon käyttömahdollisuus ja mm. vapaa kamerakontrolli.
Vapaa kamerakontrolli vaihtelee nappia painamalla miekan ohjauksen ja kameran kääntelyn välillä. Tämä vaatii hieman totuttautumista.
Peliä varten julkaistun Amiibon käytöllä pääsee suoraan Skyloftiin ja takaisin tavallaan fast travel -elementtinä. Harmillisesti tämä ominaisuus on laitettu ns. maksumuurin taakse Amiibojen ollessa hintavia ja usein myös hyvin harvinaisia. Onnea metsästykseen!
Äänimaailma on pitkälti samankaltainen alkuperäisen kanssa, ja niin on grafiikkakin HD-uudistuksesta huolimatta. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Zelda Skyward Sword alunperinkin käytti hyvin piirrosmaista grafiikkaa, joka antaa paljon anteeksi Wii:n resurssien käytössä. Hyvänä puolena tämä kirkkaita värejä ja valoisia ympäristöjä näyttää edelleen hyvältä vuosien jälkeenkin.
On sitten vain makukysymys onko tälläinen ns. iloisempi ilme se mitä Zeldaltaan nykyisin kaipailee. Nopeampi ruudunpäivitys on toki mannaa ja tekee pelistä sulavampaa.
Jumppavartti
Zelda Skyward Sword on hieman outolintu muihin zeldoihin verrattuna juuri erilaisten liikeohjauksien myötä. Toisinaan peli tuntuu jopa liikeohjausten demolta, mikä ei ole hyvä tunne. Tarinassa kuitenkin on sopivaa imua ja hahmoissa sympaattisuutta vaikka muille jakaa.
Skyward Sword on Zelda-pelien symppis. Nykytoimintapeleihin verrattuna peli tuntuu hieman vanhanaikaiselta, joka on ihan ymmärrettävää 10-vuotiaalta peliltä.
Zelda Breath of the Wild räjäytti Zeldapelit uskomattomille urille avoimen pelimaailman uudistuksen myötä. BoTW sai tosin kritiikkiä siitä, että perinteisemmät Zeldoihin kuuluvat luolastot loistivat poissaolollaan.
Skyward Sword HD:ssa luolastoja löytyy onneksi mukavasti, ja niissä on nokkelia ongelmanratkontakohtia juuri liikeohjaukseen perustuvan pelimekaniikan myötä.
Zelda Skyward Sword on sisällöllisesti askelia taaksepäin vanhempien Zelda-pelien suuntaan, mutta rohkeasti yrittää jotain uutta miekanohjauksen myötä. Peli on ikääntynyt graafisen ilmeensä puolesta arvokkaasti, eikä häpeile Switch-konsolilla yhtään.
Uudistus kuin päivitys
The Legend of Zelda: Skyward Sword HD:ta voi suositella niille, joilta peli on jäänyt vielä pelaamatta. Alkuperäisen pelanneille on tarjolla vain vähän mekaanisia uudistuksia, joten tupladippauksen suhteen on mietittävä kantaako pelin nostalgia. Tarinan puolesta tämän kronologisesti ensimmäisen osan pelaaminen on mielekästä, ja pitää kevyesti myös imussaan.
Jos ensimmäinen pelaajan pelaama Zelda-peli oli Breath of the Wild, saattaa Skyward tuntua siltä, kuin siirtyisi Netflixistä Cartoon Networkille. Odotukset alhaalle, niin peli saattaa nykyäänkin positiivisesti yllättää hieman vanhanaikaisuudestaan huolimatta.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.