Itäpuun Klintti nähdään pitkästä aikaa humoristisessa roolissa, vaarina, joka ajautuu meksikolaiskartellin huumekuriiriksi. Kannattaako Clintin matkaan hypätä, vai onko parempi jäädä kotiin hanskaamaan?

Earl Stone (Clint Eastwood) sössi kukkabisnekset, sössi perheensä ollessaan aina tien päällä ja sössi lopulta raha-asiat sekä kämppänsä. Hänen tyttärensä Iris (Alison Eastwood) ei puhu hänelle, eikä muukaan perhe, tyttären tytärtä Ginnya (Taissa Farmiga) lukuunottamatta ole hänestä kovin innoissaan. Sattumien kautta aina rauhallisena kuskina ollut Earl päätyy meksikolaiskartellin huumekuriiksi. Samaan aikaan DEA:n erikoisagentti Colin Bates (Bradley Cooper) yrittää saada kuriin Chigagon huumeskeneä, hänen pomonsa (Laurence Fishbourne) kuumotellessa niskassa.

Mainos

Laiska kuin muuli

The Mule on elokuvana hidas, hölmö ja enintään yhtä hauska kuin nimikkoeläimensä. Tämä tositapahtumiin perustuva elokuva on pitkälti sitä, kun Eastwoodin Clintti ajelee autolla, ahmii leipää ja laulelee tunkkaisia melodioita.

Hyvin yksiulotteiset hahmot koristavat jo kovin harvaa kuusta tässä uneliaassa pätkässä, jossa juuri mikään ei tunnu miltään.

Huumoria kaivetaan pappa-Earlin hyväntahtoisista, mutta auttamatta nykthengen mukaan pieleen menevistä huuteluista, joista saa osansa jokainen vastaantulija. 90-vuotiaan ei paljoa tarvise filtteröidä itseään.

Tästä leffasta saisi oivan juomapelin toistuvien kökköyksien ja typerien lausahdusten puolesta. Käsikirjoitus on luokkaa, “Luin kässäriopuksen, ja seurasin sitä kirjaimellisesti”.

Helposti unohdettavaa viihdettä

Niin monta hyvää leffaa, kun Clint on aikanaan ohjannut, olisi tämän voinut jättää väliin. Ehkäpä hän pyrki tällä elokuvalla osoittamaan pahoittelunsa perheelleen, että hän, kuten hahmonsa Earlkin, on aina puskenut töitä, perheen jäädessä sivuun.

The Mule on sellainen leffa, jonka voi joskus katsoa telkkarista, jos sattuu vahingossa sille kanavalle. The Mule on ihan viihdyttävä, mutta helposti unohdettava pätkä vailla sen kummempaa sisältöä.

Mainos