On tuttu fakta, että me Suomessa tulemme viitisen vuotta muuta maailmaa jäljessä, mitä tulee viihteeseen. Teknologiassa insinöörikansamme on edellä, mutta viihdyttämistä emme osaa. Se johtuu, siitä, että kulttuuriimme ei kuulu viihteen luominen ja sen opiskelu mm. peruskoulussa.
Olemme vatuloineet Euroviisuasioissa Lordin voitosta saakka siinä käsityksessä, että Euroviisut ovat laulukilpailu, joissa voittaa hyvällä esityksellä ja uskomattomalla laulutaidolla. Vuodet ovat osoittaneet toisin. Euroviisut eivät ole laulukilpailu, vaan mega-show, jossa pärjää hyvällä teatteriesityksellä, kantaaottavalla laululla ja mieleen jäävillä nyansseilla.
Jotta voisimme pärjätä Euroviisuissa, on suomen mentävä kisaan nykyaikaisen Euroviisu-kilpailun ehdoilla. Emme tule voittamaan Katri Helenan kauniilla tulkinnalla emmekä Daruden bassolinjoilla. Euroviisuista haetaan voitto räkäisemällä rohkeasti muiden maiden kauluksiin ja tuottamalla tanssittava jumputusbiisi räikeällä teatteriesityksellä. Ehdotankin, että voitto tulee seuraavalla konseptilla:
- Laulaja: tällä ei ole mitään väliä, kunhan on kaunis ihminen, mielellään LGBTQIA-ihminen.
- Musiikki: Jalan alle menevä, helposti mieleen jäävä yksinkertainen dance-biisi, jossa otetaan kantaa sähköautojen akkujen valmistuksessa tapahtuvaan ilmaston saastuttamiseen, sekä meressä olevan muovin määrään. Biisin puolivälissä vakava tanssikoregrafiakohtaus ja täysin irrallinen rumpusoolo.
- Esitys: Joukko Mannerheimeja ajaa Tesloilla dinosaurusten tanssiessa ja motoristi polttaa Hayabusalla tuliburnista ringin keskellä. Lopuksi mikrobikineissä oleva Suomi-neito laskeutuu katosta ja langettaa ”kuolettavan säteen” kaikkien päälle. Kaiken kruunaa 20-hetsinen bassolasku, joka saa lavarakenteet värisemään.
Jos haluamme voittaa Euroviisuissa, on tehtävä esitys, joka saa leuat loksahtamaan.
