Pixarin Toy Story 4:ssä hypätään vielä kerran lelujen matkaan. Kaiken hassuttelun alta löytyy yllättävän aikuismaisia teemoja.
Elokuvan tarinassa sheriffi Woody (Antti Pääkkönen) oli Andyn lelu, kunnes Andy lähti opiskelemaan. Lasten kasvaessa lelut annetaan eteenpäin uusille lapsille, ja Woody ystävineen päätyy pienen Bonnie-tytön (Helmi Kallio) leluiksi. Woody on viettänyt paljon aikaansa kaapin perällä, haikaillen leikkeihin ja vuosia sitten poisannetun Bo Peepin (Sanna Majuri) perään, mutta pysyy silti lojaalina uudelle lapselleen. Bonnien aloittaessa eskarin, hyppää Woody tueksi messiin. Tutustumispäivänä Bonnie valmistaa Kahvelin (Joonas Nordman), roskista koostuvan lelun, joka tuo turvaa ja piristystä pienelle Bonnielle. Kahveli taas kokee olevansa roska ja kaipaa takaisin roskikseen. Bonnien perheen lähtiessä lomareissulle, jää Woodyn tehtäväksi opettaa Kahvelille mitä on olla lelu. Kahvelin hypätessä matkalla autosta ulos, syöksyy Woody hänen peräänsä ja tästä alkaa viimeinen seikkailu, joka on täynnä uusia tuttavuuksia, vanhoja ystäviä, pelottavia leluja, jälleennäkemisiä ja hyvästejä.
Teemoja työttömyydestä voimaantumiseen
Toy Story 4 onnistuu yllättämään jälleen kerran seikkailun alta paljastuvien inhimillisten ja jopa aikuismaisten tarinoiden kera. Toy Story 4 näyttää siltä kuin aiemminkin sarjan osat, ja musiikit toimivat yhtä hyvin kuin ennenkin.
Tarinallisesti päällisin puolin Toy Story 4 on samaa kuin aiemmin; lelu katoaa ja se on pelastettava ryhmän voimin. Jos pintaa rapsuttaa, löytää sieltä itsensä etsimistä, uudelleen löytämistä, heikkoa itsetuntoa, masennusta, pelkoa, muutosvastarintaa, työttömyydestä selviämistä, itsemurha-alttiutta, rakkautta, voimaantumista, uskollisuutta, erilaisuuden ja itsensä hyväksyntää. Melko syvällistä.
Seikkailu varmasti viihdyttää perheen pienempiä, ja aikuiset voivat vajota hiljaiseen pohdintaan oman elämänsä äärellä, hymyillen samalla sille, kuinka inhimillisiä lelut ovat. Antiikkikauppaan sijoittuvat osat ovat sekä sympaattisia, että pelottavia. Jollain tavalla vanhemmuudesta, vanhemmuuden tehtävän täyttämisestä ja sen jälkeisestä tyhjiöstä kertovat osat koskettavat.
Pixar on aina ollut erittäin mainio siinä, miten taitavasti he kietovat tarinansa viihdyttämään ja pohdituttamaan myös niin lapsia, kuin aikuisiakin, eikä Toy Story 4 ole tästä mikään poikkeus.
Kannattaako käydä katsomassa?
Toy Story 4 voi tuntua aluksi oudolta ilman Woodyn ja Andyn suhdetta, mutta pian se kasvaa joksikin aivan omakseen. Ajan henkeen sopien Bo Peep nousee erittäin mainioksi itsenäiseksi naissankariksi, joka ei ole jäänyt tuleen makaamaan hylätyksi tulemisen seurauksena. Woody ja Buzz eivät ole juuri kasvaneet, joten on onni, että lapsetta elävä Bo Peep on niin vahva hahmo. Tästä voi kaivaa halutessaan hyvin kirjaimellisenkin teeman. Niin kuin Bo Peep itse sanoo; olen hylätty, mutten eksyksissä. Tämän saman asian kanssa Woody painii, ja kasvaa tarinan aikana.
Jos tahtoo niin Toy Story 4:sta voi oppia vaikka mitä itsestään, mutta siitä voi nauttia ihan ilman oppimisen pelkoakin. Toy Story 4 ansaitsee erittäin lämpimän suosituksen kaiken ikäisille. Omasta mielestäni tämä on yksi parhaimpia Pixarin elokuvia.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.