Mainos
Transference on mysteeripeli, joka yhdistelee videota ja virtuaalitodellisuutta. Pakohuonemaista puzzleilua kauhuvivahtein sisältävä mindfuck-epistola luottaa tunnelmaansa.

Mysteeritalo, mysteerihenkilöt, mysteerinäkökulmat, ja mitä vittua on tapahtunut?

Mainos

Elokuvaa ja VR-mystiikkaa

Transference on Ubisoftin ja Elijah Woodin tuotantoyhtiö Spectrevisionin (mm. Nicholas Cagen tähdittämä Mandy) yhteistyöllä nakuteltu kauhuvivahteinen pakohuonepläjäys. Pelaajan tehtävänä on eri näkökulmien kautta selvittää, mistä on oikein kyse ja miten pääsee sokkelossa syvemmälle. Pieniä vihjeitä tarinasta on ripoteltu sinne tänne, ja puzzlejen ratkaisuihin tarvii useimmiten vaihtaa näkökulmaa. Peli ei juurikaan mitään syötä suoraan, vaan pelikokemus syntyy tutkimalla.

“paha tekee itsensä pelin edetessä näkyväksi”

Talo ja sen ympäristö ovat tunnelmallista synkeää taloa ja repeilevää virtuaalitodellisuutta yhdistävä kokonaisuus. Jonkinlainen tietokonesimulaatio on oletettavasti käynnissä, kun ympäristöstä puuttuu palasia. Puuttuvien palasten kohdalla ilmoitetaan koodikielellä puuttuvia osasia. Näitä haeskelemalla ja oikeisiin paikkoihin yhdistämällä pelissä ja sen tarinassa pääsee etenemään. Simulaation näkökulman vaihtuessa, myös peliympäristö muuttuu näkökulmansa mukaiseksi.

Virtuaalitodellisuudessa kuumottavat loputtomat käytävät ja muuttuva ympäristö riittävät luomaan levottoman sekavaa tunnelmaa. Kaiken taustalla vaanii jokin paha, joka tekee itsensä pelin edetessä näkyväksi.

Asia kerrallaan kuiskutusta kuunnellen

Yhtä tavaraa kerrallaan kuljetellen ratkotaan tehtäviä. Pelin läpäisee noin parissa tunnissa, ellei pitkä VR-sylki iske sitä ennen.

Mistään pitkästä seikkailusta ei siis ole kyse, mutta noin pakohuonepläjäyksenä varsin hyvän mittainen kokonaisuus.

Eteneminen on suhteellisen sujuvaa, eikä pitkäksi aikaa yleensä joudu jumittamaan. VR-kammoisille todettakoon, että pelin voi pelata myös ilman kypärää päässä. Transference on kuitenkin tarkoitettu selkeästi VR-peliksi, joten ilman virtuaalitodellisuusaspektia peli menettää tenhoaan.

Transference on parhaimmillaan virtuaalitodellisuudessa kuulokkeet korvilla kuiskutuksia kuunnellen. PS4:n arvosteluversiossa, ei saa kääntymisnopeutta säädettyä. Erilaisia muita pahan olon vähentäjiä kyllä oli mukana. Hämärän maailman ja pienten yksityiskohtien etsiminen pakottaa tämän VR-noviisin pelaamaan noin vartin sykleissä, mikä tietty hieman latistaa tunnelmaa. Palaset yhteen laittaen Transference on ihan oiva, tunnelmallinen pakohuonepläjäys kauhuvivahtein.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Transference
74 %
Edellinen artikkeliNämä keräilyversiopelit ovat suorastaan oksettavan kalliita
Seuraava artikkeliEA:n verkossa toimiva “pelivuokraamo” saa uusia pelejä valikoimiinsa
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.