Turtle Beach VelocityOne Flightstick -arvostelu – keskijäykkä kampikahva

Turtle Beach VelocityOne Flightstick hyökkää jämäkkänä Xbox-pelaajien kotisohvalle. Onko sojottavasta tikusta riemua sohvavemppaajille, vai sopiiko kahvan tattiosan räpläys paremmin työhuoneen pimentoihin, jos sinnekään?

Turtle Beachin VelocityOne sarjaan kuuluva Flightstick pyrkii tuomaan Xboxia kotisohvalla vemppaaville ilotikun jolla lennellä kohti ääretöntä ja sen yli. Designed for Xbox -logolla varustettu tikku peräkammarien vesseleitä miellyttävin valaisuyksityiskohdin lupailee logonsa pohjalta saumatonta siipien värinää. Ohjaako keskijäykkä kampikahva pelaajan kohti taivaita, vai romuttuuko unelmat, niin kuin maahan vääjäämättä syöksyvä pienlentokone?

@respawn_fi Turtle Beach VelocityOne Flightstick -unboxing #unbox #unboxing #flightstick #fyp ♬ Aesthetic – Tollan Kim

Samettipintainen sauva

Aloitetaan pohjasta: VelocityOne Flightstickin noin kahden kämmenen kokoisesta alaosasta löytyy neljä nappia ja kaksi kahvaa kummaltakin reunalta. Alareunasta löytyy Xbox-brändätyt menu-, view-, Xbox- ja jakamisnappi. Napeista löytyy myös valoefektit totta kai.

Kätisyyttä vaihdettaessa laite rekisteröi nappien sijoituksenkin vasemmalta oikealle ja päinvastoin, mikä helpottanee alun asetuksien kanssa räpläämistä ja pelaajan vaihtamista lennosta.

Kahvat: Kahdessa esimerkiksi kaasukahvan virkaa ajavassa kahvassa on kuminen grippinauha keskellä, joka helpottaa pimeässä silakantuoksuisilla sormillaan räpläämistä.  Kahvojen tatit ovat vaihdettavissa päittäin, ja vaativat kiitettävää voimaa irrottamiseen ja paikoilleen panemiseen. Kahvojen liikeratojen ääripäistä löytyy myös ”napit” jotka naksahtavat paikalleen kahvan liikeradan loppuessa. Tätä voi käyttää esim Star Wars Squadronsissa boost-napin virkaa ajaessa.

Ilotikku: Itse keskellä sojottavasta komeudesta löytyy korkeussäädettävä ja puolta vaihdettava kämmentuki, joka ilahdutti kahvaan tarttujaa. Ilotikun kahvaosa on hieman kumimaiselta muovilta tuntuvaa pintaa, joka pysyy hyvin otteessa hikisemmälläkin kämmenellä.

Ilotikun alaosasta löytyy metalli- ja valokoristeltu menurulla, jolla lennosta pystyy säätelemään ohjaimen kätisyyttä ja herkkyyttä. Ilotikun yläosasta löytyy led-valonauha oman elämänsä gamerien iloksi. Sekä led-nauha, että yläosasta löytyvä näyttö auttavat löytämään ohjaimen tattiosan pimeässä.

Yläosaa koristaa kaksi hattua, digitaalinen ja analoginen, kaksi nappia, yksi liipaisin, trim-rulla napin painalluksella, ja rullan yläpuolelta löytyvä nappillinen maailman pienin kosketusalusta.

Laatikosta löytyy lisäksi punottuu USB-C-johto, joka riitti hyvin Xboxilta kotisohvalle, pari get rich fast -pikaohjekuponkia ja tietenkin otsaan sopiva Turtle Beach -tarra.

Jaksaa vääntää ilman sinisiä timantteja

VelocityOne Flightstickin alaosan napeista lähtee kohtalaisen tyydyttävä naks-ääni nappia painaessa, ja nappien hötkyily sivuosumaruiskaisussa on ilahduttavan minimaalinen.

Napeissa on sormia miellyttävä, vaikkakin hieman liukas muovinen pinta. Liukkaus ei haittaa, sillä näiden nappien päällä ei ole tarkoitus seistä, mikäli joku sitä epäili.

Itse alaosa on valitettavan kevyt, ja ilotikkua vääntäessä koko komeuden saa helposti nurin, ellei pidä kiinni reunojen jenkkakahvoista tai paina ilotikkua pohjaa myöten sitä ohjatessa.

Kahvoissa on harmillisen lelumainen tuntuma ja visuaalinen ilme. Sivuttaisliikehdintää kahvoissa on sen verran, että rajuissa lentoleikeissä on hyvä pitää turvasana tallessa, ettei revi nipukoita pihaa myöten juuriltaan.

On hienoa että kahvojen liikeratojen päässä on ns. napit, sillä tämä lisää käytettävyyden määrää. Toki vaatii hieman insinööritaitoja tai vahvaa perehtymistä simcade-peleihin, jotta keksii mihin noita ääripään nappientapaisia käyttäisi.

Ilotikussa kämmentuen säätöä varten on avattava kokonaan tuesta löytyvä ruuvi, sijoitettava tuki yhteen viidestä reiästä ja ruuvattava ruuvi takaisin paikalleen. Onneksi säätöä ei tarvitse montaa kertaa tehdä. Kokonaisuutena säätötoimitus oli luokkaa Ikean-hattuhylly. Toisin kuin nappien vaihtuminen kätisyyttä vaihtaessa, ei tuen sijainti muutu mihinkään. Tällä on potentiaalia olla pelihetken hidastuttaja, sillä ruuviesileikkiä ei hetkessä hoideta.

Ilotikussa liikerate tuntuu keskeltä lähtiessä olevan standardiasetuksillakin sopivan responsiivinen. Tikku haluaa vahvojen jousiensa puolesta palauttaa tikun aina keskiasentoon, mikä ainakin Flight Simulatorissa tarkoitti kokemattomammalla helikopterin ikävää heilumista keskelle palautuessa.

Ohjaimesta on hyvä pitää kiinni, tai palauttaa se keskiasentoon siirtäessä kättä napeille, muuten ohjaimen sojottava yleisilme saattaa aiheuttaa järkytystä kanssalentäjissä.

Trim-rullan yläpuolelta löytyvä kosketusalusta on yksi paskimmista, mihin olen ikinä joutunut sormiani lykkimään. Playstationin Dualsensen keskialusta jää välillä jumiin ja aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta muuten se on ollut melko hyödyllinen kapistus. Tässä Flightstickissä pitäisi Xboxilla ohjata menuja tällä maailman pienimmällä kosketusnäytöllä, sillä Flightstickin tukema Flight Simulator ei reagoi menun liikuttelussa mihinkään muuhun, kuin tähän kosketusalustaan.

Kosketusalusta on siis kokoluokkaa 1×1 litteä LEGO-palikka punaisella tähtäinlogolla, eli vielä vaikeampi löytää tätä G-pistettä G-voimien jyllätessä.

Pussien tyhjennys tiskille?

Xbox-brändäyksestä huolimatta kokemus ei ollut kovinkaan saumaton, vaan vaati monen moista ohjaimen irrotusta ja Xbox-ohjaimen käyttöönottoa, ennen kuin tikun tukemassa Flight Simulatorissa pääsi Xboxilla lentämään.

Menujen navigointi oli aivan perseestä. Keskijäykkyydestä huolimatta kun vihdoin pääsi ilmaan, oli kokemus melko miellyttävä noin perusasetuksilla, jossa ei tarvitse lentokoneen ohjainpaneelia mennä sykkimään.

Kaksi hattua palaa hukkaan Flight Simulatorissa molempien ajaessa vakioasetuksilla lähes samaa virkaa.

Kokemus oli lähes samanlainen PC:llä. PC:llä Flight Simulatorissa toki auttoi hiiri menuissa hyppimiseen, mutta on onnetonta, että kosketusalusta on niin paska.

VR-kypärä päässä toivoisi ohjaamisen onnistuvan pelkällä tikulla, ilman että tarttee sokeana lähteä koskettelemaan mistä pöydältä se hiiri taas löytyykään.

Alustan keveys tulee vastaan hektisimmissä kokemuksissa, kuten esim Star Wars Squadronissa, vaikka muuten lentely nappien uudelleen asettelun jälkeen olikin varsin mahtavaa Squadronissa. Sivusuunnassa alusta ei lähde niin helposti lentoon. Vaaka-akselilla liikkuessa alusta lähtee kippaamaan, jollei siitä pidä kiinni. Tämä johtunee ilotikun jäykkyydestä.

Kokemuksena Turtle Beachin Flightstick on kaksijakoinen. Se on toisaalta riittävän hyvä lentelyyn sekä simussa, että toiminnallisemmissakin ympäristöissä, mutta muutamat suunnittelun vyöruusut estävät sitä olemasta messukeskuksen himotuin kahva.

Xbox-brändäyksestä huolimatta kokemus Xboxilla ei ollut kovinkaan saumaton, mikä saattaa vetää jauhot sekä Tero-Liisan, että hänen äitisiskonsa nenään.

VelocityOne Flightstick irtoaa keveään noin 130 euron hintaan. Samankaltaista settiä löytyy Logitechiltä Logitech G X52 Flight Systeminä, joka on pitkälti sama kuin Saitekin yli kymmenen vuotta vanha X52. Hintaa X52:lle löytyy noin 150 eurobucksia.