VOD-arvostelu: Narcos – 2. tuotantokausi

Vuosi sitten alkanut Netflix-alkuperäissarja Narcos oli vaikuttavin televisiosarjatapaus sitten erinomaisen True Detectiven ensimmäisen tuotantokauden. Pablo Escobarin elämästä ja Medellin-huumekartellista kertova rikosdraama nitoi oivallisesti yhteen dokumenttikuvaa, tosipohjaista draamaa sekä Kolumbian omaa vientituotetta, maagista realismia.

Etsikää vaikka Wikipediasta viimeksi mainittu käsite, jos se on entuudestaan tuntematon – näin suosittelee myös Narcosin toinen kausi, kuten pääosanäyttelijä Boyd Holbrook sen kertojaäänenä mainitsee.

Olipa kerran kokaiini

Pablo Escobarin matka köyhästä pojasta maailman rikkaimpien joukkoon kuuluvaksi huumeparoniksi on kasvutarina, jolle harva vetää vertoja. Suorastaan absurdeihin mittasuhteisiin paisunut tarina käsiteltiin suurelta osin Narcosin ensimmäisen tuotantokauden aikana, jota sai katsoa huuli pyöreänä ihmetellen kukoistavaa huumebisnestä ja sen vanavedessä tulevia lieveilmiöitä lukemattomine kuolemineen kaikkineen.

Escobarin tarina ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan kausi loppui kiinnostavaan cliffhangeriin. Mihin Pablo katosi ja mitä sitten oikein tapahtuikaan? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastataan Narcosin toisen kauden myötä.

”Tiiviimpi aikarajaus pitää huomion keskipisteen paremmin kohdallaan”

Huomattavasti lyhyemmän aikakauden kattava toinen kausi noudattaa ensimmäiseltä kaudelta tuttua linjaa, mutta tiukemmin rajauksin. Pablo perheineen on yhä tiukemmin kaiken keskiössä, unohtamatta poliisikaksikkoa Steve Murphy (Holbrook) ja Javier Peña (Pedro Pascal). Toisaalta huomion saa yhä isommin myös kilpaileva Cali-kartelli omine huumelordeineen.

Virkavallan ja Pablon kissa- ja hiiri -leikki syvenee entisestään otteen ja jännityksen lipsumatta. Tiiviimpi aikarajaus pitää huomion keskipisteen paremmin kohdallaan eikä aikaa tarvitse tuhlata taustojen ja historian selvittämiseen. Toisaalta tästä johtuen hengähdystaukoja on hieman enemmän, mikä välittyy katsojalle ajoittaisena seesteisyytenä ja tapahtumien hidastempoisuutena.

Vaikka käsiteltävä ajanjakso on selvästi lyhyempi, tragedioilta ja uhreilta ei vältytä. Asioiden mittasuhteet tuntuvat oikeastaan sitäkin isommilta, kun ottaa huomioon miten halpa ihmishenki on kallisarvoisen kokaiinin rinnalla. ”Mitä väliä ihmishengistä, kunhan on rahaa ja huumeita”, tuntuu olevan ajatus taustalla.

Tästä huolimatta Pablosta ei maalata ihmishirviötä, vaan enemmänkin välittävä perheenisä, jolle vaimo ja lapset ovat kaikki kaikessa. Ja vaikka Escobar on kylmäverinen tappaja, miehestä kumpuaa tietynlaista lämpöä ja välittämistä, joka saa tunnepakan sekaisin.

Kaikki paha loppuu aikanaan

Kymmenen jakson mittainen, vajaan kymmenen tunnin kestoinen toinen tuotantokausi on alusta loppuun rautaista katsottavaa. Siinä missä kauden painopiste on hieman erilainen kuin edeltäjällään, meno tuntuu entistä henkilökohtaisemmalta ja syvemmältä kuin aiemmin. Escobar on ristiriitaisuudessan outo hahmo, jota Wagner Moura tulkitsee loistavasti ja ihailtavan eläväisesti. Tunteiden kirjo välittyy eleistä ja ilmeistä hyvin.

Agentteja esittävät Holbrook ja Pascal ovat toisaalta yhtä lailla kaiken keskiössä ja käyvät läpi omat kriisinsä huumeidenvastaisen taistelun ohessa. Helppoa ei toisaalta ole Pablon vaimolla Tatallakaan, jota Paulina Gaitan tulkkaa taiten.

Narcosin toisen kauden lopetus ei tule monille yllätyksenä, kiitos historiallisen taustansa. Ei se ehkä yllättäisi muutenkaan, sillä merkit ovat vahvasti ilmassa kauden alusta alkaen. Silti loppua jännittää omalla tavallaan, eikä viimeinen jakso tuota pettymystä. Ylipäätään kauden jännitys pysyy yllä hyvin ja vaikka loppua kohden alkaa hienoinen haikeus kasvaa, asetelman muut tekijät pitävät huolen siitä, ettei hommalla ole yhtä selkeää loppukohtaa.

Tätä tietoa vasten ei olekaan suuri yllätys, että Narcos saa jatkoa ja tämän tiedon mukaan peräti kahden tuotantokauden verran. Tämä ilahduttaa sarjan fania, sillä Narcosin tarina on kaikkea muuta kuin kerrottu – siitä huolimatta, että yksi tarinalinja saa toisen tuotantokauden myötä päätöksensä.

Narcosin toinen tuleminen on loistavaa televisiokerrontaa, joka ansaitsee suitsutuksensa. Kaikin puolin mahtava taidonnäyte kieli- ja kulttuurieroja myöden.