VOD-arvostelu: Six – 1. kausi

Amerikan Yhdysvallat maailman pelastajana ja kansainvälisten konfliktien ratkojina on kulunut teema populaarikulttuurissa. Teema esiintyy toistuvasti niin elokuvissa, kirjoissa kuin peleissäkin, miksei siis tv-sarjoissakin. Juuri tästä on kyse myös minisarjaksi julistetussa Sixissä.

Tosin sittemmin suunnitelmat ovat muuttuneet, sillä vasta päättyneelle kaudelle on luvattu jo toinenkin kausi. Ensimmäisen vasta katsottuani en aivan ymmärrä miksi.

Erikoismiehet

Sarjan nimi Six viittaa Yhdysvaltojen laivaston alaisuudessa operoiviin erikoisjoukkoihin, jotka tunnetaan paremmin nimellä SEAL Team Six. SEAL-joukot ovat tulleet monista erikoistehtävistä tutuiksi – elokuvien lisäksi – mutta kenties parhaiten heidät tunnetaan viime vuosina terroristijohtaja Osama bin Ladenin tappamisesta.

SEAL-sotilaat ovat siis todellista sotilasosaamisen kermaa ja tämä tarkoittaa erikoistehtäviä, erikoisvarusteita, erikososaamista ja niin edelleen. Toisin sanoen heitä käytetään astetta vaativimmissa tehtävissä sota- ja kriisitilanteissa.

Yhdestä tällaisesta tilanteesta lähtee liikkelle myös kahdeksanosaisen (mini)sarjan aloitus. Sotilaat ovat Afganistanissa sotimassa ja siinä sivussa ammutaan amerikkalaiseksi väitetty siviili, joka kuitenkin jostain syystä on terroristijohtajaksi väitetyn emiirin joukoissa.

Siirrytään muutama vuosi eteenpäin. Joukkoa johtanut Richard ”Rip” Taggart (roolissa nostokuvan Walton Goggings) on vaihtanut valtion palvelukset siviilihommiin. Hän toimii yksityiselle taholle jossain päin Afrikkaa, kunnes paikalliset pahikset ottavat hänet ja joukon siviilejä vangiksi.

Juonta on turha tämän pidemmälle selittää, sillä sen ohut olemassaolo on vain sitä varten, että katsoja ymmärtäisi syy- ja seuraussuhteita ase- ja sotapornolle. Riittää, kun tietää, että vangitsemisesta suivaantuneet sotilasveljekset lähtevät pelastaam Ripiä sieltä, missä ikinä hän vankina onkin.

Veljiä, äijiä, perheitä ja aseita

Sixin noin kuuden tunnin kestoisen sotilasdraaman voi jakaa kahteen osaan. Vuoroin ollaan kovia sotilaita, jotka riskeeraavat henkensä henkensä milloin minäkin toimeksiannon takia. He ovat veljiä, äijiä ja kovaakin kovempia sotilaita. Ja tämä on se sarjan kiinnostavampi osuus.

Se toinen puoli kulutetaan tuomalla esiin näiden lutusten nallekarhumiesten pehmeämpiä puolia ja esittelemällä perhesuhteita. Milloin pohditaan perheen työ- ja kouluasioita, milloin lapsenhankintaa ja siihen liittyviä ongelmia. Välilllä juodaan kalja rannalla jätkäporukalla ja ehkä vähän painitaan.

Vaikka pehmeämmän puolen esilletuonnin ymmärtää tarkoituksena inhimillistää sotilaita ja näyttää, että nämäkin ovat ihmisiä, se on tehty niin puolivillaisesti ja tylsääkin tylsemmin, että kaiken tämän seuraaminen on kuin maalin kuivumisen katselua.

”Juonta on turha selittää, sillä sen ohut olemassaolo on vain sitä varten, että katsoja ymmärtäisi syy- ja seuraussuhteita ase- ja sotapornolle”

Itse sotilasporno taas on vähemmän upeaa kuin mitä suoraan sanoen tohdin odottaa. Toki kyseessä on tv-sarja eikä suuren rahan elokuvaproduktio, mutta jos tästä odottaa jotain Zero Dark Thirty -elokuvan tai muiden vastaavien sota- ja erikoisryhmäelokuvien tasoista sarjavastinetta, tulee varmasti pettymään.

Vaikka ampumiskohtaukset ja muut tuntuvat ihan riittävän realistisilta omaan silmään, parit tappelukohtaukset saavat SEAL-osaamisen näyttämään siltä, että jopa minulla on parempi koulutus lähitaistelun osalta. Olisivat ottaneet mallia edes John Wick -leffoista.

Mitä jäljelle jää?

Sixin lyhyyden huomoiden sarjan kyllä katsoo helposti ja vallan kivuttomasti pois kuleksimasta. Varsinaisesti hyväksi sitä ei kuitenkaan voi sanoa, enemmänki mukiinmeneväksi.

Näyttelijäsuoritukset ovat keskitasoa, musiikki mieleenpainumatonta eikä tarinassa tapahdu mitään varsinaisesti yllätyksellistä. Lisäksi sarjassa on aivan liikaa suvantohetkiä. Dialogissa ei ole mitään hehkutettavaa.

Huvitusarvona mainittakoon, että on hauskaa, miten SEAL-sotilaat ovat tyypistä riippuen aina samassa kevyt aamusänki -mitassa tai lyhyessä, mutta trimmaamattomassa parrassa päivästä tai viikosta toiseen. Ihan tällainen ei ollut käsitykseni armeijan siisteystasosta. Terveisiä vaan loistavalle Generation Kill -minisarjalle.