James Cameron ja Robert Rodriguez iskevät hynttyyt yhteen Manga-adaptaation voimin. Alita Battle Angel on puhdasta cyberpunk-nörttifantasiaa yllättävän valoisassa dystooppisessa tulevaisuudessa.
Alita perustuu Yukito Kishiron 1990 aloittamaan manga-sarjakuvasarjaan ja adaptoi sen neljä ensimmäistä osaa elokuvaksi. Avatarista sekä kahdesta ensimmäisestä Terminatorista tuttu Cameron sekä Sin Citysta ja Planet Terrorista tuttu Rodriguez ovat päässeet hieroskelemaan toistensa nörttifantasialaseja, joten tarina on täynnä kaikenlaista genrefaneja kutkuttavaa rompetta.
Elokuvan tarinassa elellään aikaa 300 vuotta suuren taistelun jälkeen, vuonna 2563. Dyson Ido (Christoph Waltz) löytää nuorta tyttöä muistuttavan Alitan (Rosa Salazar) jäänteet kaatopaikalta. Dyson työskentelee Iron Cityssä cyberosia korjaavana tohtorina ja rakentaa Alitan uudelleen. Alita ei muista mitään menneestä, joten maailma on täynnä ihmetystä. Alita törmää Idollekin osia toimittavaan nuoreen Hugoon (Keean Johnson) ja kaksikko ystävystyy. Hugo esittelee toiminnannälkäiselle Alitalle huippusuositun motorball-täyskontaktiurheilulajin, ja kaikkien ihmetykseksi, Alitalta löytyy lahjoja peliin. Samaan aikaan Idon klinkan lähistöllä pyörii nuoria naisia vaaniva murhaaja. Ido kieltää Alitaa liikkumasta hämärän jälkeen ulkona, mutta lähtee itse aina öisin ulos. Alitan seuratessa Idoa, hänelle valkenee asioita, jotka pistävät hänet ja hänen läheisensä vaaraan.
Ohut juoni, hyvää viihdettä…
Alitassa on paperinohut juoni. Hahmojen draamankaari on ennalta arvattava, ja elokuva loppuu ennen tyydyttävää lopputaistelua, pedaten reittiä mahdollisille jatko-osille. Mitä sitten? Alita on pitkästä aikaa parasta korkeaoktaanista cyberpunk-actionia! Elokuvaa katsellessa taantuu kolmetoistavuotiaan tasolle ja virnuilee kaikille cooleille taistelukoreografioille, cyborgeille, cyberosille, Alitan ketteryydelle, inhimillisyydelle, elämää suuremmille pahiksille, maisemille, päheille aseille ja monelle muulle.
…todella hyvää viihdettä
Alita näyttää pirun hyvältä, kuulostaa pirun hyvältä, sen tempo pitää otteessaan ja sopivin väliajoin ripotellut taistelut ja pahisten pönötykset toimivat kuin maglev-junat, vain vähän kallistuen kaarteissa.
Jos elokuvaa arvostelisi sen tarinallisen tai elokuvallisen ansioiden perusteella, jäisi arvosana melko matalaksi, mutta ei tälläisen elokuvan tarvi olla kovin syvällinen ollakseen pirun viihdyttävä. Alita tuntuu oikeassa seurassa – ja joskus yksinään on se oikea seura – sellaiselta, että sen voisi katsoa heti perään uusiksi – kolmekin kertaa. Tälläistä meininkiä olisi kaivannut Valerianiin, joka tuhnautui aivan täysin.
”sen voisi katsoa heti perään uusiksi – kolmekin kertaa”
Jos haluat pitää hauskaa, mene katsomaan Alita Battle Angel! Älä lue pettyneiden kriitikoiden kitinöitä, sillä Alita on puhdasta 100/5-viihdettä!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.