Atomic Heart on scifi-peli vaihtoehtoisesta Neuvostoliiton aikajanasta, joka on tarinaltaan vähintään yhtä päätön kuin sen julkaisuaika tässä maailmantilanteessa. Etukäteishämminkiä ja foliohattuja kerännyt pelin kehitys kulminoituu lopputuotokseen, joka pistää rapsuttelemaan pälvikaljua.
Mundfishin kehittämä ja Focus Entertainmentin julkaisema Atomic Heart ei ole selvinnyt kehitysvaiheistaan ilman kalabaliikkia. Alunperin Venäjältä lähtöisin oleva Mundfish vaihtoi liukkaasti päämajaansa Kyprokselle, kun naapurissa alkoi pandemian aikana rytistä.
Mundfishin kotisivuilla luki alunperin, että he voivat luovuttaa tietoja venäläisvirannomaisille, mutta sittemin kyseinen vastuuvapauslauseke on kadonnut. Mundfish kiistää kytkökset äiti-Venäjään. No yhtä kaikki, taktinen totuus olkoon mitä on, mutta joka tapauksessa Atomic Heart on nyt täällä.
Suuri ja mahtava alt-Neuvostoliitto!
Vaihtoehtoisella aikajanalla, vuonna 1955 teknologisen huippukehityksen kokenut Neuvostoliitto kokee, miten paska osuu kybertuulettimeen. Natsien ”ruskean ruton” tappamien miljoonien neuvostoliittolaisten jättämä työvoimavaje korvattiin roboteilla, jotka hoitavat nyt ruumiilliset työt.
Sitten, kas kummaa, laitos 3826:lla tekoäly vittuuntuu ja päättää tappaa kaikki. Syntyjään paskamainen nillittäjäkusipää agentti P-3 ja hänen puhuva hanskansa lähetetään hoitamaan homma. Seuraa hurmehista hurmetta, ilman vodkaa ja borssikeittoa.
Köyhän miehen Neuvosto-Bio-Shock
Tiedättekös ne pelikonsolikloonit joita naapurivaltiosta Suomeenkin saapui? Nintendon sijaan oli jotain tyyliin N-80CCCP tai muuta vastaavaa, sinnepäin, silmät kiinni ja häpeilemättä? Atomic Heart on vähän vastaavanlainen ilmestys Bioshock-pelien varjossa. Se on häpeilemättä kuin Bioshockit, eli tunnelmalliset FPS-pelit, joissa on biomuunneltuja ihmisiä erikoistaitoineen ja utopia joka menee perseelleen. Atomic Heartissa on hyvin samanlainen meininki. On aseiden kehittelyä, on erikoistaitoja biomuunnoksin, on hahmon kehittelyä, ja niin edelleen.
Atomic Heart erottuu omaksi edukseen sen pallit heiluen ja karvalakki syvästi puolikenossa visualisoidulla ylivertaisella alt-Neuvostoliiton maisemilla. Pohjimmiltaan Atomic Heart on lineaarinen FPS-seikkailu, jossa on avoimen pelimaailman osioita. Sen taisteiluissa voi käyttää lähi- ja tuliaseita, sekä erikoisvoimia. Viholliset hyökkäävät aggressiivisesti niskaan ja ilmoittavat punertavalla ympyrällä jos hyökkäys on niin vahva, että P-3 menisi nurin. Lisäksi välillä ratkotaan keveitä puzzleja ja ihmetellään neuvostopropagandaa.
Kirveshippaa ja tuliluikkua
Valtaosa Atomic Heartin parissa könytessä menee taisteluihin. Taisteleuissa on vähän valitettavaa ilmavuutta, eikä painon tuntua ihan niin paljon kuin toivoisi. Siksi osa iskuista tuntuu oudon keveiltä, vaikka luulisi kirveen kanssa pyöriessä jotain isompaa rusahtelua tulevan. Vihollisiin kuitenkin jää jälkiä aseiden iskuista, mutta ei toki niin yksityiskohtaisesti, kuin vaikka Dead Space -remakessa.
Atomic Heartiin on myös sisällytetty Dying Light -tyylistä parkouria, mutta onneksi vain mausteeena, sillä sen verran kankeaa homma tasoloikkailun saralla on. Stealth-lähestymistä voi kokeilla vaihtelevalla menestyksellä, sillä viholliset tuntuvat usein huomaavan pelaajan. Jos kuitenkin onnistuu kouraisemaan roboa perseestä, aukeaa minipeli missä hakataan tiuhaan nappia jotta robo talttuu, tai antaa turpaan.
Erikoisaseita on muutamia, mutta peli ei tee kovin helpoksi niiden vaihtelua, joten on parempi keskittyä turbottamaan vain yksi erikoishyökkäys. Erikoisaseita voi olla mukana vain kaksi ja niitä pääsee vaihtamaan vain tallennuspisteillä sijaitsevalla kiusaannuttavaa läppää heittävällä jääkaapilla.
Iso kiitos Atomic Heartille siitä, että jatkuvan materiaalien kliksuttelun sijaan, pelaaja voi nappia pohjassa pitämällä imuroida kaikki eteensä tulevat päivityksiin käytettävät materiaalit. Mekanismi on näyttävä, hauska ja toimii melkein kiitettävästi.
Useammin kuin kerran jäin jumiin pelin ympäristöihin. Valitettavasti on siis huomattavissa, että vaikka jokin näyttäisi Mersulta, voi se silti olla sisältä vuosikerta Lada. Kyllä tälläkin perille pääsee, mutta ajomukavuus ei ole ehkä parhaimmasta päästä. Tämä edellinen koskee näppärästi myös Atomic Heartin ajomekanismeja.
Internationale
Still-kuvissa Atomic Heart on tosi upean näköinen. Sen visuaalinen suunnittelu on todella sitä kullanhohtoista vaihtoehtoaikajanan uljasta Neuvostoliittoa. Sen maisemissa korostuu sekä hienous, että se, ettei NL vaan halua panostaa tiettyihin asioihin. Peli on yleisilmeeltään aika valoisa, mikä vähentää jännitteen tunnetta.
Musiikit toimivat ihan mehevästi tunnelman kasvattajana.
Ääninäyttely englanniksi on sujuvaa, mutta omituista miljööseen istutettuna. Alkuperäinen venäjänkielinen puhe on Mundfishin mukaan se originaali, mutta siitä nauttiakseen peli ilmeisesti pitäisi laittaa tekstejä myöten itänaapuriksi. Pelin päähahmo P-3 on englanninkielisellä raidalla ulosanniltaan yhtä vähän karismaa uhkuva kuin Dying Lightin päähahmo Aiden. Tämän lisäksi P-3 on vielä saakelin tympeä kitisijähahmo, jota pelatessa lähinnä toivoo että hahmo jäisi toistuvasti junan alle. Viholliset ovat ensitörmäämisellä persoonallisia ja mielenkiintoisia, mutta äkkiä toistuvissa määrin sekin uutuuden viehätys katoaa.
Kannattaako laittaa ruplat riviin?
Atomic Heart on todella inspiroitunut ja henkselit paukkuen rakennettu FPS-seikkailu, joka näyttää hyvältä ja pelittää ihan kohtuu kelvosti. Sen tarina on melko sekavaa mössöä ja sen pääsankari rasittava. Hetkittäin se tarjoaa hienoja taisteluja ja villejä maisemia. Sen kevyet pulmaosiot ovat virkistäviä vaihteluja käytävillä juoksemiselle. Sisätiloissa ei saa karttaa ja kenttäsuunnittelu hukkaa pelaajan helposti.
Atomic Heart on selkesti intohimoprojekti ja sen tekijöiden into näkyy ja tuntuu. Ensimmäiseksi peliksi ihan oiva tuotos ja Atomic Heartin maailmassa on sen verran mielenkiintoista, että ehkä jatko-osa pelille voisi olla sellainen, jota voisi ehkä varauksetta suositella. Tämä ensimmäinen osa on monella tapaa ristiriitaisia fiiliksiä synnyttävä teos, joka saattaa pitää toiset pelaajat hyvin imussa ja toiset jättää laiturille odottamaan seuraavaa neuvostomyönnettyä junalippua.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.