Blackhat on Michael Mann'n ensimmäinen kokonaan digitaalisesti taltioitu ja hänen ensimmäisensä anamorfisilla linsseillä kuvattu elokuva sitten Heatin. Mutta onko se hyvä?
Aasiassa poksahtaa ydinvoimala. Maailma panikoituu ja FBI kiinnostuu. Räjähdyksen syy näyttäisi olevan verkkohakkeri. Pitkin hampain FBI päättää vapauttaa 15 vuotta kestävää kakkuaan istuvan akateemisen tietojenkäsittelijän, Chris Hemsworthin, jonka kynäniskakyvyt tulevat kenties pelastamaan maailman cybervalloitukselta.
Legendaarinen ohjaajapappa Michael Mann (Heat – Ajojahti, Miami Vice) on innostunut seuraavasta uhkakuvasta, joka koskee Windows-tietokoneiden haavoittuvuutta ja nörttejä. Kun tietoturvat pettävät, on koko maailma vaarassa. Samaa uhkakuvaa maalailee todellisessa maailmassa F-Securen Mikko Hyppönen, joka lienee Mann'n inspiraation kohde?
Itse elokuvana atk-jännäri Blackhat on saastaisen tylsä. Se maalailee ennalta-arvattavaa trilleriä niin pitkäpiimäisesti, että elokuvaa katsoessa ehtii monta kertaa kadottaa punaisen langan, koska huomaa ajattelevansa esimerkiksi edellispäiväistä roskaruoka-ateriaa tai vessaharjan varren väriä. Kestoa leffalla on yli kaksi tuntia, vaikka sen tarinassa on antia vain 45 minuutille. Pitkä kesto on hyvä, jos elokuva sen kestää, Blackhat ei kestä.
Bonussäiliöstä löytyy muutama kulissientakainen dokumentti, joiden parissa viihtyy yhtä huonosti kuin elokuvaakin seuratessa.
