Mainos
Joukko nuoria kilpa-autoharrastajia päättää ottaa mittaa toisistaan maailman kalleimpien urheiluautojen kera, lain kourasta piittaamatta. Menikö 66 miljoonan dollarin budjetti hukkaan, vai onko NFS todellinen timantti?
 
Veriviholliset Tobey Marshall (Aaron Paul) ja Dino Brewster (Dominic Cooper) päättävät ottaa mittaa toisistaan leikkimielisessä kilpa-ajossa, jossa Tobeyn ystävä menehtyy. Vuotta myöhemmin Tobey päättää kostaa Dinolle tämän aiheuttaman onnettomuuden kovien jätkien urheilu-autokisassa, jonne vain parhaista parhaat saavat osallistumiskutsun. Tobey päättää nostaa riskit tappiin ja ajaa Amerikan halki talla pohjassa New Yorkista San Franciscoon, päästäkseen mukaan skabaan.
 
 
Need for Speed on kilpa-autopelisarja, jonka tuotantoyhtiöt ovat vaihdelleet lähes jokaisen tittelin kohdalla. Pelejä on tullut tasaiseen tahtiin jo vuodesta 1994. NFS-pelit ovatkin autopelien äiti, jonka julkaisijana on pelijätti Electronic Arts toiminut alusta alkaen. Sama lafka on vastuussa myös elokuvan rahoittamisesta (ja voittojen keräämisestä).
 
Koska kilpa-ajopeleissä ei juonella ole sijaa, on elokuvaan varastettu järkyttävän köyhä tarina vuonna 2011 julkaistusta Need for Speed: The Run -pelistä, joka oli pelisarjan ensimmäinen tarinalla höystetty peli. Pelissä ajettiin San Franciscosta New Yorkiin suurien seteleiden toivossa. Elokuvassa matka on toisin päin, jonka jälkeen ajetaan maantiekisaa vuonna 2010 julkaistun Need for Speed: Hot Pursuit -pelin hengessä ja maisemissa.
 
 
Need for Speed -pelien ystäville elokuvassa on siis pieniä kutkuttavia ihanuuksia, autoista puhumattakaan. Leffassa nähdään kaikki maailman kovimmat urheiluautot Bugatti Veyronista Koenigsegg Agera R:ään. Ja voi, se todella on suurta viihdettä nähdä niiden ensin kaahaavan oikeasti 300 km/h ja sitten ajavan holtittomasti tieltä ulos!
 

Mikäli hyllystä löytyy vanhat sini-puna-3D-lasit, voi tämän kuvan avulla ottaa tuntumaa elokuvan stereoskooppiseen syvyyteen.
 
Elokuvallisesti Need for Speed on täyttä sontaa. Tarinasta löytyy kaikki maailman kliseet, näyttelijäntyö on Salkkarit-tasoa, läppä on huonoa ja draamakin on uskomattoman onnetonta. Viihdearvo on silti niin suurta, että kyllä mies ja eteenkin NFS-mies jaksaa leffan katsoa vaikka toistamiseenkin. Iso plussa tulee myös siitä, että digitaaliset tehosteet on jätetty minimiin ja kaikki stuntit on oikeasti kuvattu, oikeilla autoilla ja oikeissa maisemissa.
 
Arvostelukappaleen Blu-ray-versiossa ei ollut lisämateriaalia lainkaan. Jos sellaista kuitenkin kaipaa voi sitä katsoa vaikka tästä (linkki vanhoihin).
 
Need for Speed on automiehen leffa, ei koko perheen yhteinen lauantai-illan perhe-elokuva.
Mainos