Maailma meinaa pikselöityä atomeiksi… vaikohan pikseleiksi? Avaruusolennot päättävät tehdä elämästämme pelin.
Adam Sandlerin esittämä Brenner ja Kevin Jamesin tähdittämä Cooper ovat lapsuudenystäviä, joista Brenner on haka videopeleissä ja Copper… ei niinkään. Brenner on pelaamisessa jopa niin hyvä, että pääsee teininä maiilmanmestaruuskilpailuun. Vastaansa hän saa kitukasvuisen pelisuperstara Eddien (Peter Dinklage), jolle kuitenkin häviää karvaasti.
Aikuisina Brennerin ja Cooperin menestykset ovat kääntyneet päälaelleen. Brenner on kodinelektroniikka-asentaja ja Cooper on Yhdysvaltain presidentti. Brennerin pelitaidoille tulee kuitenkin kysyntää, kun mystinen avaruusrotu käsittää 80-luvulla pelimaailmanmestaruusjuhlan päätteeksi avaruuteen lähetetyn viestin väärin ja päättää tuhota Telluksen pelityyliin – 1980-luvun hittipelien innoittamana.
Pixels on komedia, joka herätti trailerillaan kaikki 80-luvulla lapsuutensa ja nuoruutensa eläneet miehet. Traileri lupasi uudenlaista toimintaherkuttelua tuttujen peliklassikoiden siivittämänä. Se osoittautui kuitenkin Adam Sandler -peruspettymykseksi ja kasaripelitkin olivat Donkey Kongia ja Tetristä lukuunottamatta I- ja Y-polville tuntemattomia. Ja mitä s44tanaa – julisteessa nähtiin Pac-Man syömässä Golden Gate -siltaa sekä Pariisia, eikä koko leffassa nähdä kuvan kuvaa koko San Fransiscosta.
Niin tai näin, ei Pixels niin paska leffa ole kuin olettaa saattaisi. Komedialeffana se toimii vallan mainiosti. Juoni on tosin heppoinen, ennalta-arvattava ja hyvin Sandler-leffan omainen, mutta viihdettä saa koko rahan edestä. Moni vitseistä on ihan hassuleita, visuaaliset tehosteet ovat kivoja ja tarinakin on ihan imuisa. Elokuva tosin alkaa jo puolivälin tienoilla lupailla, että "tämän jälkeen kaikki on ohi", mutta leffa vain jatkuukin. Ja jatkuu. Ja jatkuu.
BD-version lisukkeista löytyy making of -koosteita, jotka on jaettu elokuvassa nähtävien pelien mukaan. Ne vaihtelevat kestoiltaan puolestatoista minuutista seitsemään, mutta ovat varsin pintaraapaistuja klippejä jokainen.
Pixels on ihan ok komedia, mutta sen kohderyhmäajattelu on mennyt totaalisen reisille. Elokuva on rakennettu sille yleisölle, joka oli kasarina lapsi tai nuori, eli nykyään 30–40-vuotias, mutta se on suunnattu 9–15-vuotiaille lapsille, joilla ei ole hevon helvetin hajua Centipedestä, Space Invadersista tai muista alkuaikojen C64-klassikoista. Onko siis ihme, että leffan saama palaute oli negatiivista?
