Mainos
Eletään tunkkaista 1970-lukua suomalaisessa pikkupitäjässä, jossa Samuli Edelmannin esittämä poliisi-isä kokee perussuomalaista mustasukkaisuutta vaimoaan kohtaan. Isän kädestä saa maistaa niin perheen pieni poika Pete (Olavi Angervo), kuin äitikin (Matleena Kuusniemi).
Tumman veden päällä on Peter Franzénin esikoisohjaus, ja samalla jollain tasolla miehen oma lapsuustarina.. Franzén onnistuu ohjauksessaan hyvin, mutta elokuvan aihe toistaa sitä samaa, jota kotimaiset elokuvat ovat viimeiset 15 vuotta muutenkin vatvoneet. Luvassa on jälleen ahdistavia hetkiä ja kotimaista itsesääliä ja kännisekoilua. Kuvaus on toki realistinen ja taatusti muistojen kultaamana aito. 1970-luvun askeettisuus on yksityiskohtineen onnistuneesti läsnä, mutta eikö elokuvan ole kuitenkin tarkoitus viedä katsoja pois arjesta ja viihtymään johonkin toiseen todellisuuteen? Kotimainen elokuva tuo kotimaista arkea kotimaisille taviksille, eikä näin ollen saa ajatuksia normiarjesta muualle.
Tumman veden päällä on onneksi kuitenkin myös pohjimmiltaan iloinen elokuva, jonka onnellinen loppu on kotimaiselle ahdistusdraamalle poikkeuksellinen. Kaikki eivät kuolekaan, eivätkä joudu taloudelliseen ahdinkoon ilman jalkoja.
Elokuvan kerronta on viipyilevää ja valitettavasti helvetin tylsää. Elokuvaa katsoessa turhautuu ja sen olisi helposti voinut tiivistää kokonaisuudessaan puoleen tuntiin. Käsikirjoitus olisi ehdottomasti vaatinut kaksi lisätarinaa päätarinan oheen. Nyt se jää pelkäksi Pete-pojan ja tämän lens flare -mielikuvitusystävän ahdistuskokemukseksi.
Bonuspuolelta löytyy näin tehtiin -koostetta, poistettuja kohtauksia ja trailereita.
Tumman veden päällä on positiivisempi kotimainen ahdistusdraama, mutta eiköhän tämän genren olisi aika painua arkistokaappiin ainakin 10 vuodeksi.
Mainos
