Borderlands 2 VR -arvostelu (PS VR) – Hauska tappa vanha tuttu

Gearbox Softwaren kuutisen vuotta vanha Borderlands 2 oli aivan järjetön hitti kun se ilmestyi. Niin oli myös aikasempi Borderlands. Pelin sarjakuvamainen, mutta brutaali grafiikka, loistava juoni, loistavat ääninäyttelijät ja uskomaton määrä aseita yms. härpäkkeitä saivatkin sen vuoden peli -listalle. Poika ei tullut kotiin, mutta muutaman pystin peli kuitenkin pokkasi mm. Paras miesääni ja paras komediasuoritus.

14. jouluukuta herrain vuotta 2018 tämä loistelias silmistä kuvattu toimintaroolipeli koottiin virtuaalikiikareille, yksinoikeudella PlayStationille, vaikka huhuja on, että peli saisi myös Vivelle, sekä Oculukselle tuen vuonna 2019. En aio kertoa sen enempää juonesta, koska nyt keskitytään pelin virtuaaliseen teknologiaan.

Mikäli haluat nähdä, miltä peli näyttää Pleikkarilla, suosittelemme katsomaan tämän videon popkornien kera, sillä kestoa klipillä on koko illan elokuvan verran.

Graafisesti tuttu juttu, mutta karkkinen tapaus

PS VR -potalla peli pyörii moitteetta, sillä moottorina on vanhempi Unreal 3, ja peli näyttääkin täsmälleen siltä, miltä se näytti tietokoneen ruudulta kuusi vuotta sitten. Pieniä graafisia oikkuja on välillä tarjolla, mutta mitään suurempia ongelmia ei ole tullut vastaan.

Peliä ohjataan Move-kapuloilla tai DualShock 4 -ohjaimella. AIM-aseohjaimelle ei ole vielä ainakaan tukea, mutta toivottavasti sekin vielä tulee. Liikkuminen tapahtuu joko teleportaatiolla tai vapaasti lokomotiivisessa tilassa edeten. Vapaa liikkuvuus voi aiheuttaa monille merisairautta, mutta pelistä löytyy järjetön määrä säätöjä, millä mukavuusasetukset saa viritettyä juuri itselle sopivaksi. Nyt on kuunneltu pelaajia, mikä on aina mahtava asia, varsinkin näinä päivinä kun useilla studioilla on pelkästään dollarin kuvat silmissä ja aivoissa uiskentelevat tonnikalat.

Mukana palanen Matrixia ja Max Paynea

VR-versioon on lisätty ja muokattu joitain asioita hieman erilaisiksi pelin muokkaamiseksi virtuaaliseen kokemukseen sopivaksi. Esimerkiksi vasemman ohjaimen ympyräpainikkeen alta löytyy BAMF, joka on lyhenne sanoista: Bad Ass Mega Fun Time. Tällä peli hidastuu ns. bullet time -tilaan, joka helpottaa varsinkin tiukissa paikoissa lymyilevän pelaajan henkiinjäämiskykyä. Tämä onkin aivan hemmetin siisti lisä. BAMF ei tietenkään ole loputon huvi, vaan vaatii cooldownia mittarin täyttymiseen. Mittariin saa lisää aikaa levuttelemalla omaa pelaajaa ja sitämyöten avaamalla taitoja.

Missä moninpeli?

Pelin sisäinen käyttöliittymä on yksi heikoimmista lenkkeistä. Käyttis nimittäin projektoidaan suoraan kenttään, jolloin se saattaa jäädä esimerkiksi seinän taakse piiloon. Tällöin käyttis on suljettava, otettava uusi paikka, jossa ei ole esteitä.

Käsien ja aseiden animaatiot ovat myös suhteellisen köyhiä. Käsiä ei ole edes mallinnettu kokonaan, vaan hanskat tönöttävät kuin jalopuusta veistetyt, akryylilakalla säihkyväksi hiotut proteesit. Myös teksti on välillä vaikeasti luettavaa, johtuen tekstin sijoituksesta toisinaan virtuaalimonokkelien laitoihin. Nämä ovat helppo korjata päivitystiedostojen myötä, joten ei hätää.

Toinen harmittava, mutta toivottavasti väliaikainen murhe on moninpelin täydellinen puuttuminen, joka on Borderlands -pelien yksi kulmakivistä. Yhteistyö tässä pelissä on äärimmäisen tärkeää ja nyt sitä ei ole. Toivotaan parasta tulevaisuudelta.

Mahdollisesti vuoden 2018 paras VR-peli

Borderlands 2 VR on tervetullut käännös loistavasta pelistä. Miinukset moninpelin puuttumisesta, AIM-muoviaseparafineelituen uupumisesta ja pienistä graafisista bugeista pitävät silti mielenkiintoa yllä. Jos nämä saadaan vielä korjattua/lisättyä, on tässä helposti vuoden VR-peli.